Tuli poikettua Pirkko-kuiskaajamme Musasedän sijasta tsekkaamassa bändin keikkaa Helsingin juhlaviikoilla. Oma suhteeni yhtyeeseen on ollut etäinen, mutta kunnioittava. Tämä keikka kyllä lähensi suhdetta.
Lämppärinä oli ammattimainen Pambikallio. Utuista suomenkielistä dreampoppia joka hetkittäin kasvatetaan isompaan vyöryyn. Linnanneitomainen Pauliina Nyman lauloi kirkkaalla ja kantavalla äänellä välillä harppua soitellen. Setti oli miellyttävä ja tasokas, mutta olisi vielä ehkä kuulunut vähän pienempään tilaan. Istuva yleisö selvästi nautti, mutta ei tempautunut musiikin laineille suuremmin mukaan.
Pirkkojen keikka alkoi Asko Keräsen hajanaisella höpinällä ja rämpyttelyllä josta oli vaikea sanoa oliko se vakavaa taidetta vai huumoria. Erikoinen tunnelma jatkui, kun Espe Haverinen saapui kolme kylkiluuta murtuneena laulamaan D-Dayta. Fiilis oli samaan aikaan hypnoottinen ja hieman jännittynyt, että mitä tästä seuraa. Parin biisin jälkeen konerummut jäivät taka-alalle ja Jooseksi esitelty henkilö hyppäsi rumpujen taakse. Myöhemmin settiin lisättiin vielä sello, torvi ja kanttori.
Keikassa oli vahvaa nykyhetken tuntua. Musiikki ikäänkuin tuli valmiiksi siinä katsojien silmien edessä. Hetkessä eläminen ja ennalta-arvaamattomuus toki tuo mukanaan myös epävarmuutta. Asko sekoili parikin kertaa biisijärjestyksessä ja oli väärän instrumentin äärellä. Asko pahoitteli tapahtunutta ja joku yleisöstä huikkasi, että ”ei se haittaa”. PK Keränen näytti siltä, että puntaroi asiaa hetken ja sanoi sitten nauraen, että ”ei kai se haittaa”.
Keikka eskaloitui hetkittäin yllättävänkin vimmaiseen rämistelyyn. Omissa mielikuvissani Pirkot on ollut aina vähän seesteisempi yhtye. Soitossa oli jotain sellaista sielusta kumpuavaa itseilmaisun tuntua, mitä nykyään harvoin pääsee kuulemaan. Usein kaikki on etukäteen viilattu valmiiksi ja samalla vähän hengettömäksi.
Birdy oli luonnollisesti keikan suurin hetki ja oli kiva nähdä, että bändi tuntui iloitsevan isosta sukupolvet ylittävästä hitistään. Soitossa ja laulussa ei ollut mitään leipääntymisen merkkejä.
Kokonaisuudessaan erittäin hyvä kokemus, josta jäi halu nähdä bändi vielä kokonaisella kokoonpanolla. Lavalla vaivalloisen näköisesti pari kertaa toikkaroinut Espe jäi nyt maskotin asemaan.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.