Näin jokin aika sitten Laserdriftin vinyylin kannen ja se herätti mielenkiintoni. Kuuntelin Bandcampista pari biisiä ja totesin, että osuu. Huomasin, että keikkaakin olisi tarjolla yhdestoista yhdettätoista kolmen muun pörinäbändin kera ja ajattelin lähteä tsekkaamaan. Laserdrift joutuikin äkisti perumaan, mutta se saattoi olla onni onnettomuudessa, koska tilalle isketty Jupiter oli myös mielenkiintoinen poppoo jota en olisi ehkä muuten koskaan bongannut. En ollut kuullut yhtäkään bändiä etukäteen kuin biisin tai parin verran, joten tässä keikkaraporttia jossain määrin ulkopuolisen tarkkailijan silmin.
From Grotto
Kun vihdoin löysin lumihankien ja työmaa-alueiden läpi tieni Golden Classics Cafe & Bariin ensimmäinen setti oli jo käynnissä. Heti alussa pakko sanoa, että en aio listata biisejä koska minulla ei ole niistä mitään hajua eikä mielestäni tällaisessa musiikissa ole useinkaan kyse yksittäisistä kappaleista vaan kokonaisuudesta. From Grotto oli hypnoottista vellomista jossa eri äänet sulautuivat toisiinsa. Vokaalit oli vahvasti efektoitua mössöä joka oli selvästi enemmän yksi instrumentti, kuin mikään kerronnallinen väline. Happoisen surinan keskellä energinen laulaja muuttui välillä tamburiinin kanssa tanssivaksi leprekooniksi. Setissä kuultiin myös lisäperkussioita, saksofonia ja didgeridoota (tai jotain sen tapaista).
Meininki lavalla oli hetkittäin erittäinkin hyvää ja mieleeni palasi itseäni useinkin vaivaava kysymys: mihin on kadonnut Deep Purplen Made in Japan tai Rainbow On Stage -levyjen vimmainen livemeininki? Ilmeisesti se on kadonnut baarien nurkkiin ja jazz-tapahtumiin. Raskaamassa riffivetoisessa musiikissa sitä kuulee enää harvoin. Siksi oli ilo nähdä ja kuunnella bändiä joka selvästi kuunteli enemmän toisiaan, kuin klikkiraitaa (jota ei mitä luultavimmin ollut) ja uskalsi irrotella ja jammailla livenä vapautuneen oloisesti. Vielä vaikuttavampaa esiintymisestä teki se, että paikalla oli tässä kohdassa vasta muutama pipopää lojumassa pitkin sohvia ja silti soitettiin tosissaan.
Mitään selvää muistijälkeä hommasta ei jäänyt, mutta uteliaisuus poppoon seuraavia askeleita kohtaan heräsi. Viimeinen enemmän jamisessiota, kuin kappaletta muistuttava kohellus oli kyllä yksi illan kohokohdista.
Jupiter
Jupiterista en ollut ennen tätä koskaan kuullutkaan, mutta heidän setistään jäi ehkäpä positiivisin fiilis. Koska kolistelen itse vaatimattomassa triossa kannuja olen aina utelias kuulemaan millaista rytkettä muut poppoot saavat aikaiseksi kitara-basso-rummut -kattauksella. Vielä kun rumpalin lähestymistapa soittamiseen oli suunnilleen sama, kuin itselläni (joskin soittotunteja Valtterilla takana selvästi enemmän) niin Jupiter tulee varmasti olemaan tutkassani jatkossakin.
Illan teema oli selvästi stoner ja Bandcampissa Jupiter toteaa: ”Roll one, play it loud and worship möhnä!” Minulle vain keskimmäinen on OK, mutta onneksi pössyttely tai möhnän palvominen ei ollut mitenkään välttämätöntä. Yksi seikka miksi Jupiter erottui edukseen oli se, että kaiken retrofiilistelyn keskellä oli mukana moderninkin kuuloisia ratkaisuja.
Esiintyminen oli lähinnä seisoskelua, mutta toisaalta huomasi, että poseeraamisen sijaan oli keskitytty opettelemaan biisit. Touhu näyttikin vähän siltä, että olen (ihan positiivisessa mielessä) päässyt katsomaan jätkien treenejä. Asiaan saattoi toki vaikuttaa sekin, että ukkelit olivat päätyneet keikalle lyhyellä varoitusajalla.
Setistä tuli sellainen olo, että bändi hakee vielä vähän suuntaansa mikä on tässä tapauksessa hyvä asia. Vanhojen muistelu on ihan hienoa, mutta etenkin levymuodossa kaipaa yleensä muutakin, ne vanhat levyt kun on yhä olemassa. Jupiter ei vaikuttanut siltä, että ennalta asetetuissa raameissa olisi mitenkään pakko pysyä. Laulu ja soundit olivat tyypillisiä genressään, mutta ei mitään mainittavaa vikaa. Parhaimmillaan setti oli kohdissa missä dynamiikka kasvoi himmailusta jylyyn tai toisin päin, kun rauhoiteltiin tilannetta.
Varsin hyvää musiikkia jo nyt, mutta syystä tai toisesta uskon, että tuleva materiaali voi olla vielä persoonallisempaa ja iskevämpää.
Vinum Sabbatum
Kun nimi, lyriikat, soundit ja sävellykset tuovat mieleen Black Sabbathin, ollaan aika lähellä Black Sabbathia. Jonkin verran tuli välähdyksiä myös Deep Purplesta, etenkin hammondistin toimesta. Jos Jupiterista tuli mieleen, että bändi voi kasvaa ulos raameistaan, niin tämä kuulosti kyllä siltä, että raameissa ollaan ja pysytään. Ja halutaan pysyä! Bändi oli selvästi vakiintuneimman kuuloinen ja ainoa jolla oli nippu hahmotettavia biisejä, eikä vain musiikkia joka alkaa jostakin ja menee johonkin toisaalle.
Yllätyksettömyys voidaan kääntää myös toimivuudeksi. Jossain kappaleissa oli erittäin hyviä koukkuja ja kappaleiden tunnelmat toivat mieleen monia suosikkejani 70-luvulta. Erityisesti Sabbath Bloody Sabbathin kappalemateriaali palasi toistuvasti mieleen. Se on tavallaan hyvä asia, mutta toisaalta tekee bändin tuotannosta enemmän sarjan pastisseja, kuin itsenäisiä teoksia. Livenähän tällaista kuuntelee varsin mielellään, mutta en osaa sanoa miksi pistäisin levyltä soimaan tätä enkä jotain kymmenistä klassikolevyistä alkuperäisajoilta.
Parhaiten jäi mieleen hammond ja hammondin roudaus. Näyttää haastavalta keikkasoittimelta, mutta on osaavissa käsissä sen arvoinen! En tiedä johtiko roudausongelmat tai ihan vain aikataulun kireys siihen, että viimeinen setti jäikin sitten torsoksi.
Kaleidobolt
Viimeinen setti oli se mitä enemmistö odotti. Sohvatyynyjen välistä ja baaritiskiltä kömpi esiin selvästi enemmän väkeä kuulolle. Tähän asti olinkin ollut melkein yksin keskellä lattiaa. Mistään väkijoukoista ei voida silti tässäkään yhteydessä puhua.
Kaleidobolt näytti heti miten heittäydytään. Vaikka soittimet taidettiin lyödä nippuun vähän sinne päin ja laulajan mikkiständikin oli tökätty huolimattomasti pahvilavasteen taakse, niin ensimmäisistä tahdeista lähtien bändi antoi palaa koko sydämensä kyllyydestä. Tästä asenteesta olisi opittavaa niillä jotka alentuvat vetämään vasurilla suurten massojen edessä tai pahimmillaan soittavat koko homman CD:ltä. Kaleidoboltilla oli yleisönään lähinnä muiden bändien jätkät, vaimot ja tytöystävät ja silti intensiteetti oli huipussaan.
Kaleidobolt oli selvästi enemmän bolt, kuin kaleido. Rumpali onnistui vähän väliä mättämään jotakin vinoon setistään ja basari oli joka hetki tarkkailemassa pakoreittiä. Rumpali ei ollut kuitenkaan vain kovakourainen, soitto oli myös taitavaa. Miinuksena se, että suvantokohdista oli kiire pois ja nostatuksissa alettiin takoa täysiä ennen aikojaan. Äänekkyys oli ilmeisesti yksi keskeisiä ajatuksia soitossa.
Basisti ja kitaristi olivat energisiä niin liikkeissään, kuin soitossaan. Molemmat myös lauloivat / huusivat ihan passelin kuuloisesti. En ehtinyt tekemään tämän enempää havaintoja, kun keikka jouduttiin äkisti keskeyttämään. Aikataulu oli pettänyt ja Kaleidoboltin äänekäs ruhjominen oli lähialueen asukeille liikaa. Joku vieressäni taisi todeta, että ”oli hipeille liikaa, kutsu Supon paikalle”.
Kaleidoboltin fanit olivat pettyneitä, järjestävä taho taisi olla vähän nolona, mutta minä itse olin erittäin tyytyväinen. 7€ + narikka oli jo saanut vastineensa ja alkoi olla jo tarve McBurgerille. Harmillista, että yleisö oli vaisuhkoa ja sitä oli liian vähän. Ehkä rollattu liikaa tai liian vähän, möhnää en kuitenkaan tästä syyttäisi.
From Grotto
fromgrotto.bandcamp.com
Jupiter
jupiterhobo.bandcamp.com
Vinum Sabbatum
vinumsabbatum.bandcamp.com
Kaleidobolt
kaleidobolt.bandcamp.com
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.