Kun jokin artisti tai bändi nousee laajempaan tietoisuuteen kuin muutaman musanörtin keskinäiseksi olemattoman itsetunnonkohotusmateriaaliksi, tarvitaan musiikin lisäksi tarina ja hahmo. Viimeaikoina Suomen indie kentässä on ollut kaksi tarinaa ylitse muiden, toinen on Progetyttö Kainuusta ja toinen on Jukka Nousiainen.
Heinäkuun ensimmäisenä iltana Tampereen Pispalassa sijaitseva Vastavirtaklubi on ääriään myöden täynnä.
Runsaslukuinen yleisö saa odottaa kuumassa klubissa hikoillen, ja lähinnä Elvistä [myös Wigwamin Nuclear Nightclub soi] kuunnellen noin tunnin. Lopulta Nousiainen yhtyeineen nousee lavalle Pulkkinen TV-sarjastakin tunnetun Elviksen See see riderin tahdissa.
Keikka alkaa uuden Ei enään kylmää eikä pimeää albumin avausraidalla Alkusoittoja, joka on instrumentaali. Itselleni keikka on ensimmäinen remontin jälkeen Vastavirralla ja paikan toisto tuntuu olevan erinomainen.
Varsinainen setti koostuu juuri julkaistun Ei enään kylmää eikä pimeää albumin yhdeksästä raidasta [Pois lukien nimetön raita numero 6?] ja Jukka Kumppaneineen soittaa nuo raidat järjestyksessä. Välillä kappaleita paisutellaan toimivasti ja välillä jamittaminen ja jumittaminen menee yli. Parhaiten kulkevat avaus instrumenttaalin lisäksi, Aurinko paistaa romukasaan, jota loistavassa Talmud Beach -yhtyeessä rumpuja soittavan, Petri Alangon basso kuljettaa mukavan junamaisesti eteenpäin. Ensimmäinen pieni notkahdus tulee kolmosraidan, kaikkesi sä annoit kohdalla, joka ei levytettynäkään kuulu uuden albumin parhaimistoon. Biisi paljastaa ensimmäisen kerran rumpali Sini Mäenpään hieman yksipuolista rumpalointia, joka kuitenkin pitkässä juoksussa kääntyi rennossa improvisoidussa punkmaisuudessaan plussan puolelle.
Jukan tehdas on neljäs biisi, niin albumilla kuin tänä iltana Vastavirta klubillakin. Biisissä on erittäin hyvä ja uudella levyllä muutenkin päätään nostavaan tyyliin, kantaaottava teksti. Kappaleen live versio toimii myös hyvin. Selväksi käy että riistokapitalistinen kulutusyhteiskunta ei ole juuri vahvaa vauhtia pilalle kasvavasta Tampereen kaupungista paenneen Jukan juttu.
Pimeä ja kylmä planeetta niminen viisu jatkaa samaa maailman menon ihmettelyä nyt ulkoavaruudesta tulevien muukalaisten silmin. Kappaleen liveversio ei nouse keikan kohokohtiin, koska odotin enemmän ilmeisesti efektimuljutuksia ennenkaikkea kosketin vastuussa olevalta Kalevi Suopursulta. Kokonaisuutena myös se että Talmud beach ja Räjäyttäjät -basistina tunnettu Mikko ’Silli’ Siltanen soitti lähes kokoajan pedal-steeliä oli jotenkin outo ratkaisu. Kyseinen soitin ei ehkä noussut riittävästi esille niissä kohdissa missä oli tarkoitus.
Keikka ottaa uudelleen hienosti tuulta alleen kun alkaa ’Eppu Normaalimainen´ Suuret unelmat. Kappaleessa pääsee oikeuksiinsa Nousiaisen kitarointi joka on omalla persoonallisella tavallaan maamme kärkipäätä. Myös `Sillin` Slidet on nyt mukavasti paikallaan. Mitäs sitten seuraavaksi? Pudotaan korkeelta ja kovaa. Vielä voisko uskoa ihmiseen on Mikko Alatalomaisuudessaan hirveähkö biisi ja kaiken lisäksi bändi soittaa sen huonosti. No ehkä näitä mahalaskuja tarvitaan että helmet erottuu ja kimaltelee kirkkaammin.
No onneksi myös albumin parhaimistoon kuuluvat kaksi viimeistä varsinaisen setin biisiä, Köyhät kyykkyyn ja Ei enään kylmää eikä pimeää kulkevat taas hienosti, vaikkakin olisivat voineen jälkeenpäin ajateltuna toimia ilmankin pitkiä loppu paisutteluja. Vaikkakaan yleisö ei lähtenyt täysin rinnoin mukaan gospelmaiseen loppunostatukseen Ei enään kylmää eikä pimeää -biisissä, olisi se silti lopun matramaisuudessaan ollut hyvä lopetus keikalle.
Tuoreeltaan paikanpäällä kaksi encore biisiä olivat ihan paikallaan. Mutta seuraavana päivänä ne tuntuivat turhilta. Erinomainen keikka jättää tunteen että haluaa kuulla yhtyeen mahdollisimman nopeasti uudelleen, nyt tuota välitöntä tunnetta ei syntynyt vaikka keikka olikin kaikinpuolin muuten erinomainen.
Ja vain kumotakseni edellisen väittämän laitoin heti kotimatkalla soimaan keikalta ostamani Ei enään kylmää eikä pimeää cd:n. Cd maksoin muuten 10 euroa kun se paikallisissa levykaupoissa maksaa 15 euroa.
Edelleen parhaat näkemäni Jukka Nousiaisen keikat ovat olleet hänen soolokeikkojaan, tästä huolimatta haluan nähdä miten Jukan ja Kumppaneiden yhteensoittaminen tulee jatkossa kehittymään, joten: keikoilla nähdään!