Mac DeMarco 15.10.2018 The Circus Helsinki
Musasetä:
Mitä toi tommonen edustaa että soitetaan läpällä, ilmeisesti siitä oli siis kysymys, en tiedä onko Metallica tosissaan vai läpällä, kun ne soittelee covereita?
Mitä toi Under the bridgen soittaminen oli, mikä se juttu oikein on? Toi jengi tua oli siis pääasiassa 20-30 vuotiasta, että eipä tua kauheesti mun ikästä tyyppiä ollu. Eikös toi Mac Demarcokin oo tosi nuori jätkä?
Onko siinä jotain niinku, mää en oikeen tosta saa kiinni? Siis sillai tavallaan, mää oon ite ostanu sen 7” tuumasen vinyylin kun se ilmesty vuonna 92, ja se oli niinku kova biisi. Toki sittemmin tajusin että siinä sinkulla oli sen bändin [Red hot chili peppers] kaksi parasta biisiä, Under the bridge ja Give it away, muuta en oo tarvinnu. Siis oliko tossa jotain läppää vai, mikä se oli se juttu? [Musasetä jumittaa]
Långfors:
Mun mielestä se on vaan siis se että se on niinku karaokee, että se jätkä ei osannu yhtään laulaa ja menee vaan huutaan sinne, se on vähän sama kun se Turkan [Jouko] se että heitetään ulostetta yleisön päälle. [Jumalan teatteri]
Musasetä:
No tosta tuli paikka paikoin mieleen, vaikka ei se ihan sitä sit kokonaisuudessaan ollu, niin mieleen tää Sielun veljet, kun yhtye on suurimmassa hypessä ja ne vetää tossa Vanhalla [Vanha ylioppilastalo] ja ei soita yhtään biisiä vaan vetää Punahilkka näytelmän, jonka ne on kirjottanu jonkun niistä mökillä. Niin siä oli siis jengi sillai oikeesti sit että lensi kaljapulloo ja tälläi näin. Ei tossa nyt ollu siitä kuitenkaan kysymys, kun siä oli aika paljon niitä hienouksiakin sit välissä. Ois ne voinu silti pikkusen rajottaa tota koheltamista.
Herra T:
Niin, vähän sitä olis voinu rajottaa.
Långfors:
Niin ton keikan hyvyyskin oli se että voi sattua mitä vaan, mut toinen puoli siinä on se että kaikki mitä sattuu ei välttämättä oo niin laadukasta.
Musasetä:
Niin ja sitten tietysti tuleehan noista se kontrasti, että jos siinä on sitä koheltamista ja pelleilemistä ja saadaan aikaa jo semmosta pikku hermostumista yleisössä ja joku huutaa jo että shut up and play!
Herra T:
Niin, ja sitten lähetään vetään.
Musasetä:
Ja sitten vedetään ihan sika hyvin joku biisi siihen niin, tavallaanhan se, siinä on semmonen jännä täyttymys mikä ei välttämättä tuu kun, tai siitä tulee jännä tehokeino tietyllä tavalla, mikä ei välttämättä tulis jos vedettäs ihan proosti vaan biisistä toiseen, niin tulis semmosta puuroutumista.
Herra T:
Niin siihen niinku tottuu
Musasetä:
Toi oli kyllä aika yllätys että siinä oli tommonen aika kovahko hype, tai siis että jengiä oli jokka laulo niinku mukana.
Herra T:
Yllättävän paljon oli niitä jokka tiesi niitä biisejä.
Musasetä:
Että ilmeisen sit niinku kova juttu ollu niinku joillekkin.
Långfors:
Kyllähän ne oli niinku heti jo siinä ekassa biisissä mukana, porukka laulo.
Herra T:
Niin se oli kai sillai että sitä on hehkutettu kun se oli ollu sillon neljä vuotta sitten siä Flowssa. Se oli semmonen niinku että siitä oli yleisö ihan sekaisin. Että se oli ihan sairaan kova keikka sillee.
Långfors:
Ai se oli Flowssa. [2014]
Herra T:
Niin se on ollu toi Mac Demarco sillon neljä vuotta sitten mun mielestä.
Musasetä:
Okei, mää en tätä niinku tienny, tai kyllähän se tuli sieltä lavalta.
Herra T:
Mää luin siitä että sillon se porukka oli tajunnu että mikä tää on, että ihan sairaan kova.
Musasetä:
Se on varmaan ollu jossain aika pikku teltassa sillon, viä siellä.
Herra T:
Niin on ollu joo, mut vetäny tosi kovan keikan.
Musasetä:
Mut eihän toi oo neljä vuotta sitten esimerkiksi, mikä toi ny on Old doggi ees ilmestyny viä. [This old dog 2017]
Herra T:
Ei sitä oo sillon joo viä ollu, sehän aluksi soittelikin niitä vanhempia biisejä, että ne oli varmaan just niitä ihmisiä jokka oli ollu sillon siellä. [Flow festivaaleilla]
Musasetä:
Sillon alkanu diggaan, niinpä. Tosta tuli tavallaan mieleen semmonen Kari Peitsamo kautta 22 Pistepirkko meininki että ei oo settilistaa ja sitten jengi huutelee sieltä täältä niitä biisitoiveita.
Långfors:
Niin se oli semmosta niinku.
Musasetä:
Pirkoillahan [22 Pistepirkot] oli joskus semmosta että joku äijä huusi koko keikan ajan että, mikä se ny oli, mää en muista mitä biisiä se vaati koko keikan, [All night cafe] no ne keskusteli sit pariinkin otteeseen ja sit Asko [Asko Keränen] tuli sanoon mikkiin että ei me osata soittaa sitä. Että ei niinku maha mitään.
Långfors:
Toi sama oli kans Wilcon keikalla että joku huusi ja sit ne sano että me unohdettiin, ei me enään osata soittaa sitä.
Musasetä:
No niinhän se tietysti on että ei välttämättä joku oo hallussa, ei välttämättä oo sillai reenattu.
Herra T:
Ei kaikkia vaan voi muistaa.
Musasetä:
Mutta eikös noi soittanu just yllättävän monta sellasta biisiä jokka huudettiin yleisöstä?
Se yksi nainen huusi, kuulikohan se kun se toivo sitä, meidän takaa sitä jotain, mikähän se biisi oli, joku, en muista.
Herra T:
Voitiin sitä sieltä edestäkin toivoa.
Musasetä:
Ja sit heti kärkeen se mikä mun korvaan oli vähän semmosta sointurockia, mut ihan jees, mikä se oli Nightclub, mikä? Oliko se heti kolmonen?
Långfors:
Rock`n roll nightclub
Musasetä:
Niin se jätkä huusi sen jostain sieltä baaritiskin läheltä.
Långfors:
Niin sehän sano heti siinä alussa että meidän piti vetää soittolistan mukaan, mutta ei se toimi tai jotain.
Herra T:
Niin se [Mc Demarco] sano että normaalisti me vedetään niinku settilistaa, mutta musta tuntuu että tänä iltana me vedetään ihan mitä sattuu.
Musasetä:
Totahan mää oon tossa paljon miettiny että kun se lähtee tolle tasolle että lähetään oikeesti kiertään niin ku, että en tiä monenako iltana viikossa noi soittaa, mut varmaan saattaa olla monta keikkaa viikossa, ja sit kierretään niinku kuukausi tolkulla, niin kyllähän sinne tulee niitä iltoja että ei jaksa. Että jaksetaanko me leipoo tää tollai miten tossa listassa lukee. [Mac Demarco yhtyeineen soittaa kiertueella lähes joka ilta]
Herra T:
Musta tuntuu että tänään niillä oli semmonen ilta että vaan dokataan ja soitetaan.
Musasetä:
Niin se oli tosiaan ollu se Rynkky keikka [Ryan Adams Savoy teatteri 2002] semmonen että, se soitti jonkun 2,5 tuntia, josta se tunti kaksikymmentä minuuttia oli ihan hiljaa, eikä ottanu mitään kontaktia yleisöön, sitten se avas sen punkkupullon ja alko lipittään sitä ja sitten alko tuleen juttua ja sitten se veti sen toisen puoliskon ja läppä lensi ja taso laski ja sitten se tosiaan päätty sillai että järkkäri tuli ja otti siltä virrat pois.
Långfors:
No sehän oli vähän tommonen sitten, se ei varmaan ollu yhtä iso nimi sillon.
Musasetä:
Mites muuten noin niinku toi soittajaosasto?
Långfors:
Mun mielestä ne oli aika hyviä soittajia, esimerkiksi se pianisti veti ihan semmosta Jazzia siinä.
Musasetä:
Kyllähän se taitavaa sakkia on ja huomaa kyllä että itse Mac Demarcokin on kova kitaristi, kun sille päälle sattuu.
Långfors:
Se oli kyllä aika hyvää mitä se veti semmosta feedback mölinää siinä, jossakin biisissä. Pieru oli tietysti kaikista kovin instrumentti. [Andrew Charles White, imitoi pierun ääntä kahden kappaleen aikana, ollen katsonta kannasta riippuen joka nerokas tai nolo]
Musasetä:
Välillä meni vähän juttuja ohi kun ei ymmärtäny kaikkee, mutta ehkä se oli vaan hyvä.
Långfors:
Se oli kyllä kovaa se mikrofonin paiskominen. [Shure sm58 sai kyllä semmosta kohtelua osakseen että todistettiin jälleen miksi se on niin sanottu rokkimikkien kuningas] Mutta oli toi kyllä semmosta taidetta vähäsen.
Herra T:
No oli se nyt vähäsen. (Naurua) Oli se semmonen performanssi, mutta toki toi loppu nyt oli vähän semmonen että se söi vähän kokonaisuutta.
Musasetä:
Se syö sitä nähtyä tavallaan hetken aikaa, kunnes jälki käteen ne helmet kirkastuu sieltä.
Herra T:
Se oli kyllä vähän semmosta että siitä puuttu se itsekuri niinku kokonaisuudesta, että sitä pitäs vähän suitsia niin se toimis kokonaisuutena. Se sekoilu on niinku hauskaa, kun siitä tulee semmonen välitön meininki. Niillä oli semmosia hyviä kikkoja ja juttuja jokka toimi ihan sairaan hyvin, mutta se liika on liikaa.
Musasetä:
Se olis varmaan menny viä jos Marco olis ite ollu vähän pöllyissä, mutta se tuntu ottavan aika paljon roolia se kitaristi-kiippari efektimies siinä, joka sen paitansa otti heti pois alkuun, ehkä ne oli kaksin Marcon kanssa vähän liian kova yhtälö, että tuntu että muut bändiläiset veti välillä vähän niin sanotusti lippaa silmille. [Myös miksaajia pyydettiin Andrew Charles Whiten toimesta riisumaan paitansa]
Långfors:
Tuli välillä mieleen joku Frank Zappa vaikka sillä nyt oli viä kovempia soittajia, niillähän on varmaan ollu kaikkee tollasta performansee.
Herra T:
Se oli jotenkin kaunis hetki kun oli se yksi biisi missä se [Andrew Charles White] otti paidan pois ja soitti niitä ihmeen rytmikapuloita. Se oli jotenkin ihan sika hyvä.
Långfors::
Niin oli joo (naurua)
Musasetä:
Toi on kyllä jännä juttu toi hiljaa soittaminen, tää Sister flo yhtyehän sai alkunsa siitä ajatuksesta että ne kyllästy siihen Riihimäki Hyvinkää akselin skeneen, joka oli siis sitä pelkkää punkkia ja metallia.
Ne ajatteli että nyt tehdään semmonen vasta veto että tehdään bändi joka soittaa niin herkkää, kaunista ja hiljasta musiikkia kun mahdollista.
Långfors:
Oli se muuten 50 centin biisi se. [Rumpali Joe Mc Murray räppäsi 50 Centin In da club kappaletta onnistuen tekemään siitä jopa alkuperäistä huonomman.]
Musasetä:
Siitä kiitos kyllä yleisölle, varmaan tää maanantai iltakin vaikutti, että ei siä ketään ihan tyhjäpäisiä huutelijoita yleisössä ollu. Kun ne veti niitä hiljasia biisejä niin se yleisö hiljeni oikeesti.
Herra T:
Niin, oikeesti joo, totta.
Musasetä:
Ainoot äänet mitkä kuulu niin kuulu sieltä baaritiskiltä ne lasien kilinät.
Långfors:
Aika paljon se kyllä auko päätään yleisölle. Aika kovia juttuja heitti.
Musasetä:
Mistä se lähti se bodysurffing juttu?
Herra T:
Niin se oli se kun se yksi jätkä halus kuulla jotain nopeeta musiikkia, kovempi temposta, ja sit se Demarco sano että ei me aateltu soittaa ollenkaan semmosta, mutta voidaan me tehdä semmonen diili, että soitetaan sua varten yksi nopee biisi, mutta sun pitää bodysurffata sen koko biisin ajan, ja jos sää putoot, niin me lopetetaan se biisi.
Musasetä:
Se oli ihan nerokas kyllä.
Herra T:
Se oli ihan hyvä kyllä.
Långfors:
Se oli se sama äijä joka soitti rumpuja siä lopuksi. Mikä tyyppi se oikein oli?
Musasetä:
Ei kai se vaan ollu näytelty juttu? Joku tuttu. Siis mitä, soitti rumpuja lopuksi? Mut se oli kuitenkin bändin jätkä joka veti sitä 50 centtiä lopuksi?
Långfors:
Se oli se rumpali joo [Joe Mc Murray]
Herra T:
Se oli se oikee rumpali ja sit se Mac Demarco kävi soittamassa välillä niitä rumpuja ja sitten se joku kolmaskin tyypppi soitti niitä.
Långfors:
Se pikkusen meinaan hakkas niitä rumpuja se Mac Demarco.
Herra T:
Joo ihan sairasta meininkiä.
Musasetä:
Olikohan sekin siis ihan extempore homma se että ne lähti sitä 50 centtiä vetään? [ovat soittaneet kyseisen kappaleen myös muilla keikoilla]
Herra T:
Kyllä ne oli varmaan kaikki ihan semmosta sekoilua.
Musasetä:
Niin se lähti siitä kompista mitä se jätkä lähti hakkaan vaan, semmosta hoppikomppia, niin se rumpali [Joe Mc Murray] lähti siihen sit vaan räppään jotain.
Långfors:
Kyllä mää luulen että ne jotenkin ne oli silti reenannu.
Herra T:
On ne niitä varmaan soittanu, mutta eihän sekään se 50 cent ollu kun sitä samaa koko ajan. Semmosta improvisointia.
Musasetä:
Mutta sitä siis meinasin että oliko tosiaan noin että joku random jäbä meni vaan soittaan rumpuja?
Långfors:
Ei se ollu mikään random jäbä vaan se oli se sama äijä joka soitti kitaraa tai jotain siinä alussa.
Musasetä:
Niin oliko se siinä lämppäribändissä? [Aldous RH]
Långfors:
Niin tai siis ei se ollu mikään lämppäri vaan siinä ekassa bändissä mikä soitti siä kun me mentiin sisään, niin siinä soitti Mac Demarco rumpuja.
Musasetä:
Niin se lämppäri [Musasetä jumittaa]
Långfors:
Mun mielestä se oli eri, kun me tultiin niin se oli niiden jotain soundchekkiä, tai jotain semmosta.
Musasetä:
Ahaa, se lämppäri oli jo siis vetäny.
Långfors:
Siinä oli Mac Demarcon basisti ja sitten se jätkä joka juuri siinä oli [kitarassa, sama sälli joka keikan aikana bodysurffasi] ja Mac Demarco soitti siinä sitten rumpuja.
Musasetä:
Oikei, eli se oli semmonen soundcheck. Määhän sanoinkin että tää kuullostaa ihan reeneiltä.
Herra T:
Toi volume asia on jännä kun se tippuu välillä niin sitä kokonaisuutta jaksaa paremmin.
Långfors:
Ja sitten se kuullostaa ihan sairaan hyvältä kun se tulee sit voimakkaammin, kun on ensin ollu hiljaa ja sitten tulee taas kovaa.
Herra T:
Joo sit kuullostaa ihan sairaan hyvältä taas.
Långfors:
Sitten kun se on kokoajan kovalla niin se ei tunnu miltään.
Herra T:
Se on just noin.
Musasetä:
Kyllä, dynamiikan vaihtelut. Tohonhan tavallaan muutenkin semmonen musiikki joka ittee noin muutenkin puhuttelee perustuu, suvantojen ja niiden nostatusten vaihteluun, noin niin kun biisien sisälläkin.
Långfors:
Toi Mac Demarco halus tavallaan sitä yleisöökin haastaa vähän.
Herra T:
Niin että ollaas ny hiljaakin välillä.
Långfors:
Niin, sivisti niin kun vähän.
Musasetä:
Niin, sivisti ensin ja sitten näytti että mitenkä ei olla sivistyneesti.
Långfors:
Se oli kans kova tilanne se missä se rupes huutaan vaan ihan hulluna. [bändi tehosti omalla huutamisellaan yleisön suosion osoituksia]
Musasetä:
Joo, sillai saadaan oikein vahvistetut suosion osoitukset biisin loppuun.
Långfors:
John Coltranellakin on joku livelevy jossa ne kaikki bändin tyypit rupee huutaan vaan toillai tommosta hirveetä ölinää. Toi oli vähän niinku vastaavaa meininkiä.
Musasetä:
Mut en tiä mikä mikki oli, olisko ollu just Sm58
Herra T:
Siltä ainakin näytti.
Musasetä:
Mikä kestää noin paljon tollasta hakkaamista.
Herra T:
Järkyttävää pahoinpitelyä kyllä.
Musasetä:
Tais olla johtokin sitten jo ottanu damagee jossain vaiheessa, sen verran tuli rätinää ja pauketta.
Långfors:
Ihme että se kesti se mikki.
Musasetä:
On ne sellasia aika työkaluja kyllä.
Musasetä:
Niin sanoko se [Mac Demarco] jossain välissä että Suomalainen crackki on niin vahvaa että tää meni tämmöseksi?
Långfors:
Niin että tää meininki on sen takia niin sekavaa kun Suomessa on niin vahvaa crackkiä, että ei muissa euroopan maissa tämmöstä oo.
Musasetä:
Toihan on siis käyny täällä joillekkin jenkki muusikoille, että ne on humaltunu liikaa kun ne luulee juovansa jotain 3,5% Alea ja juokin A-kaljaa. [urbaani legenda tai alkoholistin selitys]
Långfors:
Sehän [Mac Demarco] sano lavalta että hän on alkoholisti. Mitä se siitä oikein sano?
Herra T:
Niin se sano siinä kun se napsutti niitä sormia että sattuu ihan hulluna kun hän on telonu peukalonsa. Se oli kuulemma sammunu eilen eikä muista missä hän sen oli telonu ja tämä kaikki, koska hän on alkoholisti.
Långfors:
Jos se oli ees totta se juttu.
Herra T:
Niin, sepä. Mut kai se vähän semmosessa maineessa on että vähän maistuu.
[Artikkeli on referoitu nauhoitetuista keskusteluista autokuntamme paluumatkalta Mac Demarcon keikalta 15.-16.10.2018]