Трек (Trek) – Трек II (1981)

Kadonneita suurkaupunkeja, osa XIV. Sverdlovsk, Uralin alueen merkittävimpiin lukeutuva, merkittävän kommunistipoliitikko Jakov Sverdlovin mukaan nimetty kaupunki oli melskettä täynnä yli miljoonan asukkaan voimin, kunnes äkisti, vuonna 1991 lakkasi täysin olemasta. Tai no miten sen nyt ottaa. Sen jälkeen kaupunki tunnettiin taas, kuten oli tunnettu myös ennen vuotta 1924, nimellä Jekaterinburg. Ja sieltä yritti hyvin pieni joukko rockbändejä ponnistaa 80-luvun alussa. Näistä huomiomme eniten ansaitseva tässä kohti oli Сонанс (Sonans), ja sekin lähinnä siksi, että se hajosi vuonna 1980 viiden vuoden kasassa olon jälkeen. Tässä tulee se kohta, kun vaan tuhoomalla saadaan aikaiseksi hyvää. Repiessään bändin palasiks erimielisyydet johti kahden bändin syntymiseen: Трек (Trek) ja Урфин Джюc (Urfin Džjus), jotka molemmat on kovia nimiä sekä neuvostorockissa että tietenkin Uralin alueella. Näistä nyt otetaan preparaatioon Trek. Toiseen taidetaan palata vaikka ens viikolla.

Näistä kahdesta muodostuneesta porukasta Trek kantoi selkeemmin Sonansin perintöö nauhottaen jopa uudestaan jotkut viidestä Sonansin julkaisemasta biisistä. Trekin musaa määrittää mekaanisuus, tietty minimalismi, pidättyneisyys, mutta samalla myös hallittu rajuus ja jopa proge-elementit. Iso painoarvo on myös teksteillä, jotka on kirjottanu, kuten oli Sverdlovskin bändeillä tapana, ulkopuolinen tekstittäjä, tässä tapauksessa Arkadij Zastyrets. Niistä ei löydy mitään hilpeetä tai ilosta, vaan niissä kukkii postapokalypsi, keskiaikainen synkkyys, mystiikka ja lohduton arkisurrealismi. Andrej Balašov, bändin kiipparisti-vokalisti sanoi, että näki maailman vaan sarjana julmia ja mielettömiä tuhoisia tapahtumia, jotka vaan toistaa itteensä ja joista ei ole ulospääsyä, ja tekstien piti vastata tätä tunnelmaa. On siinä ollu ilo ylimmillään. Bändi toimi muutenkin niin kuin totalitaarinen diktatuuri tai kultti: tyyli pysy tiukasti samana, uusia jäseniä ei otettu mukaan, eikä edes hengailtu missään porukoissa. Aina samaan aikaan vuodesta levytettiin levy, yks per vuosi, joka sitten julkaistiin anonyyminä taiteena, ilman tekijätietoja, ja albumitkin nimetty vaan Trek I, Trek II ja Trek III.

Trek I toistaa kaksi biisiä Sonansin repertuaarista ja liikkuu etäisesti Devoo muistuttavalla linjalla. Levy on toimiva ja väläyttelee tulevaa epätoivon maniaa, mutta jää kolmesta bändin julkaisemasta silti heikoimmaksi olemalla riisutumpi ja suoraviivaisempi, kun taas niin bändin kuin miksaaja-äänittäjä Aleksandr Gnoevyhin kokemus kasvoi levy levyltä, ja kolmannen ja viimeisen levyn nauhotuksen aikaan oli kaikki osalliset jo vähän liiankin vauhdissa: yhdessä biisissä kitaraa oli melkein kakskymmentä raitaa päällekkäin ja kahteen muuhun lisäiltiin kaikenkuulosia ääniefektejä kellonlyönnistä miliisisireeniin ja ydinräjähdyksen ääneen. Tämän lisäksi levy ei musiikin puolesta oo yhtä synkkää ja karua, vaikka tekstipuoli ei pahemmin hilpeydellä juhli edelleenkään. Nämä tekijät vie levyltä sitä harmautta ja ydinlaskeumantuoksusta syyssadetta, jotka tekee Trek II:sta niin hurmaavan kokemuksen. Siitä huolimatta kova levy on kolmaskin.

Toinen levy, Trek II, on ykköstä ja kolmosta vainoharhaisempi, pahaenteisempi ja jotenkin kylmänsodankuuloisempi. Albumi lähtee biisillä Кто ты есть…? (Kto ty jest=Kuka sinä olet?), joka alkaa riffillä, jossa voi kuulla vaikka Black Sabbathia, muuttuu sitten grooveks, jonka voi uskotella enteilevän Primuksen psykedeelistä polkkaa. Гонки (Gonki=kilpailut) jatkaa useemman eri riffin turvin samanlaista draivia, kuulostaenkin paikoin kilpa-ajolta. В кинематографе (V kinematografe=elokuvataiteessa) täydentää alkukolmikon rokkaamalla samalla mekaanisella raivolla. Näitten kolmen biisin jälkeen levy ottaa harppauksen kohti avaruudenvallotusta. Siinä, missä kolme ekaa biisiä pysyy neljän minuutin paikkeilla, kestää neljäs kappale Выбор есть (Vybor jest; meinaa sitä että ”on mahdollisuus valita”) lähes 11 minuuttia ja koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen käsittää pääasiassa tuulen huminan kuuloisen äänen, kolmee säveltä toistavan synan ja kirkkokuoroo hönkivän laulannan, toinen osa jatkaa pitkälti levyn jo suosimalla tehdasrokilla, joskin tällä kertaa vokaaleihin on otettu bändin kakkoslaulajana hääräävä Nastja Poleva. Biisi kruunataan vielä helikopteria jäljittelevillä fläpätyksillä. Tätä seuraa Парад времени (Parad vremeni=Ajan paraati), toinen Polevan laulama biisi, joka jatkaa perinteistä vauhtia, mutta Mihail Perov kitaroissa tuntuu käyvän aiempaa kovemmalla vaihteella. Albumin kuudes biisi toimii myös päätösbiisinä koko seitsemän minuutin voimallaan. Космогония (Kosmogonija=kosmogonia) onkin jo lähinnä tähtitiedettä takaperin käännettyine osineen, yleisine psykedelioineen, pulputuksineen ja jumituksineen. On helppo kuvitella ittensä yksinäiseksi sputnikiksi kaukana Maata kiertävällä radallaan ja vaan etäisesti yhteydessä Leonid Brežnevin kulmakarvoihin.

Trek hajosi käytyään tekemässä ekan ulkopaikkakuntalaisen keikkansa kolmannen albuminsa julkaisemisen jälkeen. Andrej Balašov totesi, että nyt saa riittää synkkyys ja negatiivisuus, koska niillä ei päästä eteenpäin, ja osti lipun lentokoneeseen ja häippäsi bändistä. Siitä Trek sitten luhistui pikkuhiljaa kasaan, eikä enää nauhoittanut kuin yhden kappaleen.

Trekiä nykyään jopa löytyy YouTubelta, mutta bändin kotisivuilta on koko tuotanto ladattavissa siitä vaan. Klikkaat vaan levyn nimee, eli joko Трек I, Трек II tai Трек III, sitten vaan kappaleen kohdalta klassisella oikee hiirenpainike – tallenna linkki nimellä… – tallennat kappaleen – kaavalla. Niin tai voihan ne biisit kuunnella sieltä lataamattakin.

 

Omassa seurassaan:

Igor Skripkar — basso, vox
Nastja Poleva — vox
Mihail Perov — kitara
Andrej Balašov — vox, kiipparit, viulu
Jevgenij Dimov — rummut
Arkadij Zastyrets — tekstit