Sonansin hajotessa Aleksandr Pantykin (laulu, kiipparit, basso) perusti bändin nimeltä Urfin Džjus, joka otti nimensä venäläisen kirjailija Aleksandr Volkovin satuteoksesta Urfin Džjus i ego derevjannie soldati. Kun kuuntelee Urfin Džjusia ja vertaa sitä Trekiin, on helppo ymmärtää, miksi aikoinaan Sonans hajosi. Siinä, missä Trek oli synkeyttä ja epätoivoo, oli Urfin Džjus se Sonansin hilpee puoli, joka tuntui ymmärtävän kauneutta ja viimesilleen asti hiottua upeeta soittoo, eikä suhtautunut ympäröivään maailmaan pelkällä tuhomentaliteetilla.
Urfin Džjusin selkee huippu on toka lätty eli juurikin tämä 15. Edeltävänä vuonna bändi julkaisi debyyttinsä Путешествие (Putešestvie = Matka), joka on hyvää lämmittelyä tulevaa varten, eikä huono lätty millään muotoo, mutta ei oo vaan tarpeeks sfääreissä. Aleksandr Pantykin laittoikin trion muut jäsenet vaihtoon Путешествие:n jälkeen, ja tulokset puhuu puolestaan. 15-albumin jälkeen bändi julkaisi tällä kokoonpanolla vielä yhden albumin, joka ei sekään täysin surkee oo, mutta selkee tason notkahdus, ja vielä reilun kymmenen vuoden päästä Pantykin kokosi näennäisen randomin kasan muusikoita, jotka ei liittyny mitenkään Urfin Džjusiin, ja julkaisi niitten kanssa kuitenkin bändin nimellä vielä albumin, joka ei pahemmin oo mainitsemisen arvonen.
Se sivujuonteista, nyt asiaan. Albumin nauhoitusta edelsi puoli vuotta intensiivisessioita lelutehtaan tiloissa. Bändi treenasi viitenä päivänä viikossa ja minimoi improvisaatio-osuudet hioen 15 biisiä huippuunsa. Tarkoituksena oli nauhoittaa nää 15 rallia, mutta julkaista vaan normaalipitunen yksöisalbumi. Kun ei saatu yksimielisyyttä, mitkä biisit ois jääny pois, niin päädyttiin julkaisemaan koko roska tupla-albumina kaikkien 15 biisin voimin.
15 lähtee liikkeelle koko komeuden pisimmällä biisillä (levyltä löytyy tosin useempi tällänen 6-7 minuutin biisi) nimeltä 451°F, joka on perinteisimmän progen edustajia koko julkaisulla. Aleksandr Pantykinin klassisen musiikin vaikutteet alkaa äkkiä kuulua ja biisit alkaa kasvaa massiivisen tärkeenkuulosiks, unohtamatta kuitenkaan, että niitä soittaa rockbändi. Kolmas biisi Лишняя деталь (Lišnjaja detal = Ylimääränen yksityiskohta) onkin sekoitus hienostunutta kauneutta, psykedelian pyörteitä ja rockia ja kertoo hämärästi avaruusaluksen tietokoneesta, joka kieltäytyy kuuntelemasta kapteeniaan. Halutessaan voi uskoa sen olevan jonkinlainen analogia neuvostoelämään. Sitten seuraa pari levyn lyhyttä, mutta kovaa biisiä: Человек наподобие ветра (Tšelovek napodobie vetra=Tuulennäköinen ihminen) kaikessa jousin sävytetyssä kuulauden hullunmyllyssään ja Homo Superior, bändin hittibiisi, jolle on raahattu puhaltimet mukaan ja soittaapa kitaristi Belkin banjookin. Biisi ei muutenkaan kurkota niihin sfääreihin, joihin monet muut bändin biisit tähtää, vaan pysyy helppona kuunneltavana, olematta kuitenkaan liian turhanpäivänen. Seuraavana vuorossa onkin toinen levyn yli seitsemänminuuttinen kipale, Призрачный гость (Prizratšnyj gost=Haamuvieras), joka onkin äärimmäisen kaunis, hauras ja oikeella lailla haahuileva 7-minuttinen täydellinen hetki, jota on tosin sotkettu loppupuolen minuuttisella progehetkellä. Актёр в чёрно-белой ленте (Aktjor v tšorno-beloj lente=Näyttelijä mustavalkoelokuvassa), kakkososan alottava tsipale, tunkee viiteen ja puoleen minuuttiin progebiisin, bassosoolon ja supergroovaavan kiipparin, joka vie jalat alta. Пропасть (Propast=kuilu) on taas pitempi fiilistelevä raita. Автомобиль без управления (Avtomobil bez upravlenija=Auto ilman ohjausta) sotkee taas hyvin sekä rockit, klassiset että popit samaan useemman osan sotkuun. Кукла (Kukla=Nukke) kertoo sitten pikkukauhukertomuksen eloon heräävästä nukesta ja soi samalla hyvin. Kuusiminuuttinen päätösraita Другая сторона холма (Drugaja storona holma=Mäen toinen puoli) lopettelee tän suuren eepoksen sekä letkeesti rokaten että kauniisti himmaillen. Huh. Eikä siinä ollu vielä edes kaikki albumin kappaleet.
Erityismaininta vielä kansitaiteesta. Arkkitehti-instituutissa aikaansa viettäny Aleksandr Korotitš piirsi sen lyijykynällä. Asiaa.
Bändin jäsenet on ollu sittemmin niin monesa muussakin näkyvässä jutussa mukana neuvosto/venäläisessä rockmusiikissa, etten jaksa alkaa listata.
Lähes neuvostokrauttista:
Aleksandr Pantykin — vokaalit, basso, kiipparit
Egor Belkin — kitara, vokaalit, banjo
Vladimir Nazimov — rummut
Ilja Kormiltsev — tekstit
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.