Area – Caution Radiation Area (1974)

with Ei kommentteja

Lisää fuusiota fuusion vihaajille. Mutta tällä kertaa progen puolelta. Tiedän, että kuulostaa pahalta. Entä jos soppaan lisätään bändin kotimaaks Italia, laulaja joka pysty laulaan neliäänisesti ja ululoi niinku Leon Thomas konsanaan, soittajat tuplailemassa millon milläkin soittimella, se, että bändin koko nimi jatkuu International POPular Group ja biisit meinaa vähän väliä sortua joko free-kakofoniaks tai vaan hajota ambientiks. Ihanaa. Tosiaan tästä kaikesta huolimatta sekä jazz, nimenomaan fuusiomuodossa, että proge on kokoajan sen verran läsnä, että bändiä voi niihin saaveihin heitellä. Jos se nyt jotakuta liikuttaa.

Minkälaista mekkalaa sitten Caution Radiation Area tarjoilee? Levyn nimen sisältämä varotus on aiheellinen. Säteilysuojapukua suositellaan kuuntelijalle ja geigermittari tulee pitää käden ulottuvilla. Levy alkaa tiukalla progefuusiotykitystilutusrallilla, joka kaahaa täysillä nelisen minuuttia. Seuraavassa biisissä bändi eksyy jazzkapakkaan, laittaa hösseliks, ottaa läpällä torvibattlen, paiskoo tuolit seinille ja loppusilaukseks kaataa pianoon bensaa ja läskibassoon ilmestyy kaiverrettu Mussolinin naama. Ironiaako? En uskalla veikkailla. Kolmannessa biisissä bändi tekee encoren ja poltetusta pianosta taotaan loputkin koskettimet irti. Kadulta puolimaistissa oleva setä marssii sisään, tilaa soodaveden ja huutaa lavan edessä ”Eläköön Frank Zappa!”, jonka laulaja Demetrio Stratos kostaa runonlausunnallaan/-kiljunnallaan ja bändi leikkii soittavansa kauhuleffasoundtrackia. B-puolen alottava MIRage? Mirage! on kokoelma outoja kangastuksia, kunnes alkaa fuusiopoljento ja leikkiminen syntetisaattorilla. Demetrio havainnollistaa taas, missä Mike Pattonin ääniakrobatian juuret on. Lätty lopetetaan raitaan nimeltä Lobotomia, jossa Area ryöpyttää vielä noisea onnettoman kuulijan niskaan.

Huh. Ihanaa. Tätä teosta edelsi debyyttialbumi Album Macht Frei, joka on yhtä tiukkaa soittoo, mutta asteen verran selkeempi. Caution Radiation Arean jälkeen tuli Crac!, joka myös on vähän helpompi lätty. Sen jälkeen bändi julkas livelevyn, jonka a-puoli on livevetoja bändin kolmen ekan levyn biiseistä eli yhdensorttinen best of-lista. B-puolella jamitellaan niin paljon ku irti lähtee. Bändi julkas vielä kaksi studiolevyä ja yhden sekopäisen vapaan improvisaation livelevyn, ennen kun laulaja Demetrio Stratos kuoli luuydinkadon seurauksena iässä 34wee. Sen jälkeen ei oo bändi ollu entisensä. Näin ainakin pahat kielet kertoo.

Laiturilla, mutta ei kalassa:
Giulio Capiozzo – rummut, perkussiot
Patrizio Fariselli – sähköpiano, piano, bassoklarinetti, perkussiot, syntetisaattori
Ares Tavolazzi – bassot, vetopasuuna
Giampaolo Tofani – sähkökitara, kitarasyntetisaattori, huilu
Demetrio Stratos – vokaalit, urku, harpsichord, steelpan, perkussiot