Arto Lindsayn Prize sekoittaa menestyksellisesti brasilialaista populaarimusiikkia, kone-elementtejä, no wave-kitarahäivähdyksiä, lattarimusan tanssittavuutta ja pop-melodioita ja -biisirakenteita.
Millä pelimerkeillä sitten kaiken maailman artot tekee tällästä soppaa? Kyseinen tekee itse asiassa aikas kovillakin merkeillä. Lindsay kävi syntymässä Yhdysvalloissa, mutta asui nuoruutensa lähetystyöntekijävanhempiensa kanssa Brasiliassa ja päätyi siellä kosketuksiin paikallisen musiikin ja muun hörhötaiteen kanssa. Kun Arto sitten saapui takaisin Jenkkeihin ja nimenomaan New Yorkiin, oli punkin aikakausi. Mies oli tässä kohti mukana perustamassa legendaarista no wave-bändiä nimeltä DNA, jossa Arton herkkä kitaransoitto oli tärkeenä osana soundia. Tätä seurasi yhteistyö genrerajoja kaatamaan pyrkineitten The Golden Palominosin ja The Lounge Lizardsin kanssa, ja samalla sai alkunsa Arto Lindsayn yhteistyö muuan John Zornin kanssa. Täähän ei tietenkään riittänyt, vaan Arto heittäytyi levyttämään isolle levy-yhtiölle perustamansa popbändin nimeltä Ambitious Lovers kanssa. Kyseinen poppoo sekoitti brassimusaa uuteen aaltoon ja kasarikonemusaan ollen tahallisen pop, vaikkakin silloin tällöin alta pilkahteli Lindsayn totuttu kitarointi. Miehen soololevyt, joita on julkaistu 90-luvun puolivälistä, on pitkälti tätä jatkumoo.
Prize on näistä viides. Pohjalla on lähes vakituiseen joku samba- tai bossanovajohdannainen rytmi, jonka päälle on isketty ensinnäkin päteviä muusikkoja, sitten Arto Lindsayn maailman hennoin laulanta joko englannin tai portugalin kielellä, ehkä maustettu vähän kokonaisuutta ajan konemusajutuilla tai vaikkapa viululla tai melodikalla, ja monesti kappaleeseen tuodaan vielä jotain, mikä saa sen yhtäkkiä kuulostamaan pahaenteiseltä. Ei nyt ehkä uhkaavalta, mutta sopivan pahaenteiseltä aiheuttaakseen miellyttävää hämmenystä.
Kun on pelimerkkejä niin mikäs siinä. Antaa palaa vaan. Soisin muittenkin käyttävän pelimerkkejään samalla lailla.
Täyskäsi:
Arto Lindsay – vokaalit, kitara
Melvin Gibbs – basso, kiipparit, ohjelmointi, filtterit
Andres Levin – akustinen kitara, kiipparit, ohjelmointi, stylofoni, pandeiro
Davi Moraes – kasapäin perkussioita, sähkökitara
Skoota Warner – rummut
plus pitkä lista muitakin kuvakortteja sivurooleissa, kuten vaikkapa Brian Eno, Vinícius Cantuária, Eyvind Kang, Kazu Makino…
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.