Faktat alta pois ennen fiktioo. David Grisman on monensorttisen (folk, jazz, bluegrass, americana…) akustisen musiikin monitoimimies, jolla on mittava diskografia sisältäen liudoittan levyjä omalla nimellä plus yhteistöitä mm. Jerry Garcian kanssa. Ykkössoittimena mandoliini, mutta Grisman soittaa tosi paikan tullen myös muita soittimia. Andy Statman on, David Grismanin tapaan, juutalainen. Andyn kaks pääasiallista soitinta on mandoliini ja klarinetti. Statmanin musiikissa yleensä juutalaismusiikki kuuluu enemmän kun Grismanin musiikissa.
Vapaan improvisaation levyjen mielenkiinto perustuu soittajien lisäks suuresti siihen, mikä soitinkombo on levyllä käsittelyssä. Mandoliini on kyseisessä lajissa todella harvinainen. Mandoliiniduo lienee ainutkertainen. Mandolin Abstractions keskittyy soitinten rajojen tutkimisen ja uusien äänimaailmojen etsimisen sijasta soittajien yhteissoittoon ja on vapaan improvisaation levyks todella todella harmoninen.
Levy lähtee soimaan. Eka fiilis on jossain määrin se, että joku on unohtanu nauhurin kreikkalaisten häiden jatkojen jatkojen jatkoille, joissa pari setää veivaa mandoliineillaan vuoropuhelua, jossa vaan puhutaan toistensa päälle minkä keretään. Seuraavan raidan kohdalla iskee epäluulo, että sedät tapailee jotain etäisesti tuttua joululaulua. Sama sedät-mandoliinien-kanssa-ilmapiiri elää jatkossakin, mutta Two White Boys Watching James Brown at the Apollossa on jo löytyny groove mukaan touhuun. Journey to the Center of Twang rankasee sitten jo tiukalla riffittelyllä ja tilutuksella, vaikkakaan meno ei ikinä asetu pitkäks aikaa perinteisiin uomiin tahi rytmeihin. Kaksiosanen March of the Mandolas on nimensä veronen. Alkuun kuullaan övereintä mandolatilutusta, mitä tuut kuulemaan, draivi on kova ja ajatustenluku uskomatonta. Kesken kaiken palataan taas vuorten välissä sijaitsevan nukkuvan pikkukylän iltapäiväsiestaan ja folkimpaan soitantaan. Marssin edetessä tahti kiihtyy Statmanin johdolla, kunnes molemmat tuntuu unohtavan soittamisen ja keskittyvän pyyhkimään hikee otsalta. Cd-versio tarjoilee viis bonusraitaa ripoteltuna pitkin levyä, ennen kun päästään vikaan biisiin, jossa David ja Andy löytää vielä jonkun häistä jääneen jämämelodian, jolla leikitellä pari minuuttia.
Lopussa valtaa hämmennys. Joko ouzo loppu? Miks tapaileva ja vapaasti ympäriinsä seilaava kahen sedän ilosesti ja loistokkaasti soittama musiikki loppu? Missä play-nappi?! Ja onko tässä soittimessa repeat-toiminto?!
Mandoliinit:
David Grisman – mandoliinit, mandola
Andy Statman – mandoliini, mandola, mandocello
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.