James White, joka kulkee välillä myös nimellä James Chance, on varsin mielenkiintonen tapaus. White otti taiteilijasukunimekseen White tribuuttina James Brownille. Ja taustabändinä Whitella yleensä on the Blacks. Musiikki on maanista ihan ilmankin, että se levyn nimessä erikseen mainitaan.
James White (tässä tapauksessa oikeemmin Chance) sai äkkilähdön 70-luvun lopulla New Yorkin no wave-skenestä, joka taas synty yhdensorttisena vastavetona punkista lähteneelle new wavelle ja pyrki kitkemään punkista perinteiset musiikkivaikutteet. White/Chancen musiikkia kuvaa hyvin ilmasu mutanttidisko. Punk-pohjalta väljästi lähdetään, mukaan tuju annos tiukinta funkia ja James kiekumassa kuin kaimansa Brown konsanaan, ja soittamassa saksofonisooloja, jotka ois paremmin paikallaan freejazzissa.
James Chance & Contortionsin ekaa levyä, nimeltään Buy, pidetään kovasti arvossa erinäisissä piireissä, mutta mun makuun se on tylsähkö. Suorahkoa metelöintiä, mutta ei tarpeeks. Toka levy (nyt jo James White & the Blacks-nimellä) Off White tasapainoilee no wave-metelöinnin ja vähän pitempien dance-punk-biisien välillä. Mutta kolmas levy Sax Maniac tavottaa sen, missä James White on paras. Mutanttidisko. Funk-rytmit jyllää pohjalla ja päälle tarjoillaan maanista laulua ja freejazz-fibasia alttofoni- ja kosketinsooloja. Tanssijalka veivaa kokoajan, mutta missään vaiheessa ei tunnelma ei sekotu iskelmädiskoon. Pinnan alla selkeesti jokin on väärin.
Jos siis jollain epäselvän sekopäisellä tavalla tykkäät siitä tunnelmasta, joka on eestinlaivan tanssilattialla bändin soittaessa iskelmäklassikoita ja ikivihreitä, mutta et vaan jaksa sitä kyseistä musiikkia etkä juurikaan edes sitä tunnelmaa: kuuntele James Whitee; saat samalla näytteen siitä, miten standardit pitää koveroida.
Aamunavauksessa:
James White – vokaalit, alttofoni, pianot, farfisa
Chris Cunningham, Jerry Antonius – kitara
Colin Wade – rummut
Ralph Rolle – rummut, perkussiot
Robert Aaron – tenorifoni, piano
Luther Thomas – baritonifoni, alttofoni, taustalaulu
John Mulicern, Ray & Jack Walrath – trumpetti
Joe Bowie – vetopasuuna
Cherie Marilyn, Robin Marlowe – taustalaulu, laulu
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.