Jon – Smoke (1996)

with Ei kommentteja

Viikon oppitunti: kuinka löytää vähintään lievästi outo bändi/artisti, josta kellään ei oo mitään käryä ja jota voi sitten hehkuttaa joka käänteessä ja jonka löytämisellä voi pätee loppuelämänsä? Vastaus: Japani. Siellä on kuitenkin enemmän ihmisiä kuin laki sallii, mikä johtaa myös uskomattomaan määrään musiikkia. Sen lisäks siinä maassa on pakko olla jotain perustavanlaatuista kieroutumaa, koska sieltä ei tunnu tulevan mitään edes puoliks normaalia tavaraa, oli kyse sitten musiikista, elokuvista tai ruuista.

Mikä sitten erottaa Jonin ja tämän Smoke-levyn kaikista muista Japanin suuruuksista? Ei yksinkertaisesti lajinsa parhaus, kuten vaikka (esim. Boris tai Acid Mothers Temple) tai historiallinen merkittävyys ja ne-oli-jo-sillon-sairaan-kovia-meno (Flower Travellin’ Band). Jos ollaan ihan tarkkoja, niin Jonin erottaa näistä ja oikeestaan sitten kaikesta muustakin maailman musiikista se, että kyseessä on nähtävästi varsin kummallisella äänellä kimittävä nainen, ellei asialla sitten oo viisvuotias lapsi, joka hakkaa urkua ja uskoo laulavansa koirista. Välillä kaveri tulee mukaan ja soittaa banjoo. Kun urku ei enää riitä, alkaa astioitten kilistely. Ei, kyllä sittenkin erottavaksi tekijäksi riittäis ihan vaan lauluääni.

Levyn on julkaissut amerikkalainen Tzadik-levy-yhtiö, josta vastuussa on John Zorn, mikä toisaalta selittää sen, että Smoke on ikinä ylipäätään julkaistu. Silti jopa Zornin ja miehen lafkan julkaisemaan musiikkiin tottunut kuulija saa vähän verrytellä tärykalvojaan ja niitä osia aivoista, jotka loppukädessä vastaa ääniaaltojen vastaanottamisesta ja käsittelystä. Mikä sitten kieliikin kyseisen lafkan hienoudesta. Nykyelämä kun kaikilla muilla alueilla on poikkeuksetta liian helppoo, yksitoikkosta ja haasteetonta. Kunpa kaikki tajuais tän, niin meillä ois enemmän tekijöitä hankaloittamassa tätä muuten niin hattaranmakuista elämää.

Viikon oppitunnin kantava ajatus: muista pitää aina kiinni siitä, että kyseessä on kiistattoman kova lätty, jonka pitäis olla klassikon asemassa, mutta maailman vääryys ja hallitsijoitten vääristynyt asioiden priorisointi on johtanut siihen, että jopa yksiselitteisen upeet levyt joutuu kokemaan unohduksen kaamean kohtalon.

Smoke on sairaan kova. Ei vaan oo toista niin kovaa.

Jon:
Jon – Jon