Bon Iver, eli yhtäkuin Justin Vernon, kuuluu tähän pitkän linjan pakollista maailmantuskaa kokevien ah-niin-ihanien laulajien kerhoon. Ainakin urbaanilegendan mukaan Bonkun viimevuotinen eli uusin levy on lähestulkoon mielenkiintosta musiikkia. Mutta Justin Vernonin bändihistoria sisältää myös americanan ympärillä pyörivän bändin nimeltä DeYarmond Edison. Kun mainittu poppoo hajosi taiteellisten ja/tai tieteellisten erimielisyyksien repimänä vuonna 2006, siitä seurasi Bon Iver Justin Vernonin toimesta, Chris Porterfield aktivoitu Field Report-projektillaan ja loput kolme jäsentä, Joe Westerlund, Brad Cook ja Phil Cook, perusti trion nimeltä Megafaun.
Näistä kyhäelmistä Megafaunilla on ylivoimaisesti paras idea: aloitella juurikin folkmusiikilla ja tehdä siitä oikeesti mielenkiintoista. Kauniit folkmelodiat, kuorolaulut, banjot ja ikiaikaisten vuorten ja metsien kaiku on kaikki musiikissa läsnä, ja se tehdään täydellä sydämellä ja antaumuksella, eikä kuulosta rippikoululaisten nuotiolallatukselta, vaan ihan oikeelta Ameriikan folkilta. Bury the Square alkaa just näin biisillä Find Your Mark. Loppupuolella biisiin lisätään vielä sähkösoittimia, tuloksena modernimpi otanta aiheesta. Seuraava biisi Tired and Troubled jatkaa samalla linjalla, mutta myllyyn lisätään valikoituja sämplejä, jotka saadaan taas tukemaan tunnelmaa. Kolmas biisi Where We Belong on sitten se pankinryöstäjä. Banjolla lähtee, viulu jatkaa ja syntyy herkkä runopoikafolktunnelma, jossa Bon Iverilläkin ois tekemistä. No sitten Megafaun paljastaa eronsa Bon Iveriin: hiljaa hiljaa kuin kaardemumman yöstä hiipii valtaisa meluvalli, joka hukuttaa koko biisin alleen. Ja kuten suomalainen tietää, myrskyn jälkeen on poutasää, myös tässä kappaleessa. Alun seesteinen folk hiipii takasin ja silittelee lopun kasaan. Loppulevyn bändi pysyttelee lähempänä aamupäivän vuoristofolkkia ikinä hylkäämättä pitkiä biisin pituuksia ja lievää ufonbongausta. Päätösraita Lazy Suicide tuudittaa vielä viimeseen hyväntuulenpuuskaan, ennen kuin kuulija joutuu taas kohtaamaan nykymaailman.
Myöhemmillä levyillään bändi ei jousta kannastaan, mutta koska levyjen pituus hivenen kasvaa, niin myös musiikillisen boolin kaaospitoisuus ottaa näennäisen iskun. Hyviä nekin on silti.
Kisakatsomossa:
Brad Cook, Joe Westerlund, Phil Cook
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.