Sleepytime Gorilla Museum – In Glorious Times (2007)

with Ei kommentteja

Sleepytime Gorilla Museum on heittämällä kokonaisvaltasesti oudoimpia projekteja, mitä on nähty pitkään aikaan. Ja nyt sekin on ohi. Ollut jo oikeesti useamman vuoden. Loru loppui tähän kolmanteen levyyn In Glorious Times ja vuonna 2011 soitettuihin viimeisiin keikkoihin. Näin vuonna 1999 perustetulle bändille kertyi 12 vuotta tehokasta elinaikaa. Ensimmäinen keikka oli 22. kesäkuuta perustamisvuonna ja yleisönä oli yksi Ariolimax-lajin etana. Seuraavana iltana oli ensiesiintyminen ihmislajille. Livekeikat on sisältäneet mm. yhteistansseja, nukketeatteria valkosta naamameikkiä. Bändin jäsenmäärä on ollut ainakin suurimman osan ajasta viiden paikkeilla ja kaikki jäsenet toimii multi-instrumentalisteina.

Soundia on koitettu luonnehtia vaikkapa avantprogeks, mutta ehkä paras termi olisi bändin itsensä käyttämä rock against rock. Musiikin yleisilme on kiero kuin tankin alle jäänyt korkkiruuvi, yhtä mutkalle vääntynyt ja pinnan alta ruma kuin koko maailma tällä hetkellä. Pääasiallisen laulajan Nils Frykdahlin laulu ei oo laulua ollenkaan, rytmit ja tempot vaihtelee niinkun ne vääntelehtis tuskasta ja romukoppaan heitetään rankalla kädellä iso kasa ennakkokäsityksiä ja -oletuksia. Eli jos haluat jotain osviittaa antavaa referenssiä, niin haluat jotain, mitä et voi saada, toki joulupukilta sopii silti kysyä. Sooloja bändi ei harrasta ja yleensä soolotilat korvataan käsittämättömillä kikkailuilla.

In Glorious Times alkaa The Companions-biisillä. Kymmenen minuuttia aina vaan eskaloituvaa painajaismaista lallatusta ja kerrontaa. Toinen biisi Helpless Corpses Enactment on maanisesti poukkoileva moniosainen metallibiisi. Angle of Repose on kuulemma jotakuinkin ihmisyyden syvimpien olemuksien komposti, joka heittäytyy aina ehtiessään villisti kikkailemaan kuulostaen smurffeilta tanssahtelemassa roviossa. Ennen outroa levyn lopetuksen alottava Widening Eye on kaksiosanen instrumentaali, joka palloilee surrealistisen haavemaailman ja siitä heräämisen välillä. In Glorious Times ei oo musiikkia, joka paranisi selittämällä. Se kun on jo valmiiksi ulkopuolella valtaosasta parametrejä.

Se oli siinä. Kolme studiolevyä, yksi livelevy, 12 vuotta. Nyt kaikki tekee jotain muuta.

Etanan ilonaiheet:
Matthias Bossi – rummut, piano, kellopeli, ksylofoni
Michael Iago Mellender – perkussiot, trumpetti, kitara, ksylofoni, lelupiano, kasapäin omatekosia soittimia
Carla Kihlstedt – viulu, kitara, bassohuuliharppu, nyckelharpa
Nils Frykdahl – kitara
Dan Rathbun – basso, omatekoset soittimet
Kaikki väittää laulavansa