Kreikka. Tuo entinen maailmanvalta, entisen maailmankielen kotimaa, lukuisien tavernojen tyyssija, kymmenien talouskriisien, satojen jalkapallojoukkueiden, tuhansien järvien, miljoonien turistien, gyroslihan ja parin-kolmen lampaan maa, jossa kesäsin yö on pimeempi kuin talvisin Suomen kaamoksessa. Kreikan musiikki tuntuu pysyneen kummallisen muuttumattomana, koska hämmentävän iso osa paikallisesta nykymusiikista tuntuu nojaavan samoihin musiikillisiin raameihin, joihin kreikkalainen kansanmusiikkikin nojaa, soittimineen päivineen. Tää perinne ei kaipaakaan uudistusta, mutta tilaa on kyllä varsin villillekin variaatiolle. Siksipä toivotamme tervetulleeksi tapauksen nimeltä Thanasis Papakonstantinou.
Miehen levy I Vrohi Apo Kato on voimallista matskua. Papakonstantinou pohjaa kuulemma musiikkinsa muistikuviin kreikkalaisesta perinteisestä musiikista, jota kuuli poikasena pelloilla laulettavan. Se on helppo uskoa. Musiikki säilyttää jatkuvasti selkeän uskollisuuden kreikkalaiselle musiikille, ainakin näin vähän kauemmasta näkökulmasta. Mutta se ei jää siihen. Levy pitää koko ajan kiinni yllätysmomentista. Ei mitenkään raskaalla kädellä tai pyrkimällä järkyttämään kuulijaa, vaan soljumalla milloin mihinkin suuntaan: just kun alat hahmottaa ittes kreikkalaiseen ravintolaan illan hämärtyessä, ampaisee vauhtiin vaikkapa pätkä klassista musiikkia, joka sekoittuu lievästi häiriintyneeseen sämpleen, vaan hajotakseen upeaksi ambientmaisemaksi. Etkä voi olla silti aistimatta ilta-auringon viimeistä lämpöä ja ahtaita kujia valkoisten talojen välissä. Kun vielä itse Thanasis Papakonstantinoun lämmin, pehmeä ja karismaattinen ääni selostaa jotain täydeksi hepreaksi jäävää vakavasti ja täydellä tunteella, mutta aina ilman ylimäärästä paatosta, niin ei voi olla olematta miehen luomistyön puolella. Tästä yhtenä upeimmista esimerkeistä Άυπνη Πόλη. Melkein perinteistä musiikkia edustaa vaikkapa Ορυχεία.
Harras toiveeni onkin, että jokainen turistibussi tulvii hyvin pian Papakonstantinoun musiikkia niin lujaa, että oppaan ääni menee käheeksi kilpaa huutaessa, bussikuski ei kuule torvien tööttäilyä, ajaa pari kolaria, törmää hotelliin, joka suistuu mereen ja aalloilla kaikuu vaan bouzouki.
Gyrospitalla naapuritavernassa:
Thanasis Papakonstantinou – musiikki, valtaosa lyriikoista, soittimia, laulu, jne.
iso kasa kavereita – kaikkee Kreikan ja taivaan väliltä
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.