Kuuntelupäiväkirja viikko 49

Godspeed You! Black Emperor – Lift Yr. Skinny Fists Like Antennas to Heaven! 4
Niitä harvoja ei-klassisia teoksia jotka pystyy haastamaan sinfoniat pitkätki niitten omilla säännöillä. Eikä tää puoltoistatuntinen muutenkaa anna juuri moitteille sijaa ellei valmiiks suhtaudu nihkeesti (todella) pitkiin instrumentaaleihin.

R.E.M. – Monster 2,5
Tosiaan aikamoinen hirviö. Bändi koittaa hypätä heikolle osa-alueelleen eli rokata. Ja sekin tuntuu unohtuvan vähän väliä. Eikä kaks miinusta matematiikan sääntöjen mukaan käänny nyt plussaks.

R.E.M. – Automatic for the People 3,5
Kieltämättä autopilottia on käytetty. Pidän edelleen bändin seisahtuneitten hetkien maalailusta mutta päällimmäinen vaikutelma on silti Man on the Moon-biisin laiskan väsähtäny jeejee-lallatus.

Riitaoja – Mantereelle 3
Ehkä Janne Westerlund ja synkkä suomi-americana samassa lauseessa vaan kasaa liian suuret odotukset mutta ikävästi jää silti poissa korvista – poissa mielestä-fiilis. Ja korvissakin on taipuvainen odottamaan seuraavaa vaihdetta.

The Rolling Stones – Their Satanic Majesties Request 3,5
Aivan varmasti bändin mielenkiintosin lätty vaikkei ookaan ehkä paras. Normaali boogie-energia loistaa ihanasti poissaolollaan. Kilkatusta ja itseensä ja musiikkiin eksymistä on myös mukavasti. Mun pitäs kyllä tykätä tästä mutta joku ongelma mulla vaan tuntuu olevan rollareitten kanssa kun ne ei ikinä tunnu osuvan ytimeen.

The Rolling Stones – Sticky Fingers Live at the Fonda Theatre 2015 2,5
80 minuuttiin mahtuu muutakin kun vaan Sticky Fingers-lätty. Henkkoht en oikein tajua miks tätä tavaraa pitää soittaa vuosikymmenten ajan samana. No onhan se upeeta nähdä elävät legendat livenä! Mutta kuunteleminen on valjua. Mulle ainakin.