Kuuntelupäiväkirja viikko 50

Afrika Bambaataa & Family – The Decade of Darkness 1990-2000 2
Lähinnä mielikuvituksetonta ysärihousee yhdistettynä geneeriseen räppiin eli tylsää kuultavaa. Bambaataa on kuitenkin hiphopin historiassa tärkee nimi joten joku seuraavista on lähes väistämätön päätelmä: ote on sittemmin kadonnu, sitä ei alun alkaenkaan oo ollu tai sitten Bambaataa on kokoajan ollu ratkasevan paljon edellä aikansa musiikkia.

Cleaning Women – Pulsator 3
Enimmäkseen kotikutosilla soittimilla tehdään tanssihtavasti sykkivää elektroo. Mikä on kauheen ihanaa mutta parin biisin jälkeen soundin pieni omintakeisuus ei enää jaksa kantaa. Niinpä parasta on se kaavaa sotkeva elementti eli ajottaiset vokaalit joitten kanssa päästään välillä ainakin lähelle nextiä leveliä. Ks. Auf der Autobahn-biisi jossa voxit hoitaa M.A. Numminen.

Deftones – Adrenaline 3,5
Muistikuvien vastasesti täähän toimii varsin hyvin etenkin debyyttilätyks. Vaikutteiden lista on todella pitkä eikä niistä kaikki kuulu osittainkaan läpi mutta jopa näin takautuvasti on jotain tuoreen olosta tässä raskaassa soundissa jolle annetaan kuitenkin hengittää ja jonka roisius korostuu hienosti hiljasuuden vastapainolla.

Juice Leskinen & Coitus Int – Juice Leskinen & Coitus Int 2,5
Ilmeisesti suuren suosion saavuttanu koska oli siellä rockin suomenkielisen aallon alkumaininkeja ja popularistisen rääväsuinen. En taida jaksa yhtäkään biisiä kuunnella uudestaan. Sivuhuomiona Juice myös on jakanu paljon lauluvastuuta muualle.

Juice – Keskitysleirin Ruokavalio 3
Kaikki Juice-levyn lainalaisuudet täyttyy: hittibiisi, harhailua ja vaihtelevanasteisesti kiinnostavaa sanahelinää. Tällä kerralla hittibiisi (Luonas Kai Olla Saan) maistuu ihan jees ja etenkin lopun Dance Allegro-monologi ihastuttaa.

Juice – Lahtikaupungin Rullaluistelijat 3
On reggaee, diskoo, yhet biisit ruotsin- ja englanninkielistä ja sitten sitä tavanomasempaa huttua mutta ainakin etäisesti mielenkiintosia näkemyksiä siitä mitä muutakin on olemassa kun ihan standardi-Juice. Vaikkei kovin kauas edes koitetakaan päästä.

The Offspring – Ixnay on the Hombre 3,5
Smashin jälkeen on vaikee uskoo onnistuvansa samanlailla. Mutta samalla kaavalla saa vielä toisen ihan kohtuullisen vähän ahdistuneesti mutta tarpeeks popisti laukkaavaa punkrockia suoltavan lätyn.

Pearl Jam – No Code 2,5
Pearl Jamissa tuntuu olevan paljon samaa kun yleisessä tulkinnassa jumalan valtakunnasta: se on sydämentila. Tai ehkä se on lähempänä joulupukkia; se on totta vaan kun siihen uskoo. Mun kerettiläisissä korvissa No Code kuulostaa vaan kokoelmalta B-luokan pastisseja.

R.E.M. – Green 3,5
Ekat kaks biisiä huokailen taas että onko remelin pakko koittaa rokata mutta sitten alkaa juna kulkee. Myös setien oma tulkinta folkista maistuu. Ja I Remeber California-biisi enteilee kyllä isosti Nirvanaa, grungee ja melkein koko alternativerockiakin. Ja se on vaan yks biisi.