Se olis sitten musavuosi 2017 kohta taputeltavissa pakettiin. Seuraavassa siis Musasedän Vuoden levyt 2017 yhteenveto. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä että kuluvana vuonna kuunteluni on painunut vielä normaalia enemmän sinne virsikirjan lisälehtien marginaaliin. Viime vuoden listan kaltaiset Beyoncet ja Kanye Westit loistaa poissa olollaan. Tulihan noilta joiltain isoilta indieleiman alla kulkevilta bändeiltä kuten The XX, The National, Arcade fire levyjä, mutta kun ei oikein sillai lähteny. Eli enemmän nyt mentiin sitten sen oikean riippumattomuuden äärellä.
Vuoden levyt ja kasetit
Myös formaattikentän pirstaloituminen oli mielenkiintoista, vaikkakin moinen kehityskulku on ollut arvattavissa jo pitkään. Yhä enemmän ilmestyy levyjä vain digitaalisesti ja vinyylinä, myös C-kasetti on meidän kaikkien iloksi palaamassa, haistatte lievän ironian. Toki Compact disckejäkin edelleen julkaistaan, mutta painokset ovat usein kovin pieniä, marginaalibändien ja artistien kohdalla. Esimerkksi listallani oleva Erki Pärnojan levy tuli minulle tuliaisena Viron Pärnusta, koska Suomessa levyä ei fyysisesti julkaistu, Nice.
Keikoilla käyminen kohdallani ei ole yhtä aktiivista kuin hulluinpina vuosina, mutta tulihan niitä hyviä keikkoja silti nähtyä, Salaliitto, Hulda Huima ja Hitaat sekunnit, Antti Autio, A.Takalo & Takavalot, Timo Lassy, Kynnet, PK Keränen, Aavikko ja Uudessa Tampereessa oli useampikin hyvä keikka, Draama-Helmi ehkä kovimmasta päästä.
Mutta kuten Draama-Helmi sanoisi ’älä sinä siinä lässytä’, niin mennään sitten siihen asiaan, olkaapa hyvä: Vuoden levyt 2017
Erki Pärnoja – Efterglow
Hienon virolaisen Ewert and the two dragons yhtyeen kitaristi Erki Pärnojan laadukas instrumentaali-levy Efterglow, on kuluneen vuoden yksi parhaista ulkolaisista levyistä Musasedän kirjoissa. Siinä missä emoyhtyeensä hukkasi kuuliaan ”amerikan valloituksellaan” on Pärnoja soolollaan keskittynyt vain siihen mitä haluaa todella tehdä, eli sydämestä lähtevään, aitoa tekemisen riemua sisältävään ja kuulijan haastamista kaihtamattomaan materiaaliin. Hea Eesti Vabariik!
Slowdive – Slowdive
Slowdive palasi suoraan huipulle 22:n vuoden levytystauon jälkeen. Slowdive alkaa olemaan jo niin sanotusti vanhan koulun bändejä mitä tulee Musasedän diggailun kohteisiin, sen verran paljon tulee kuunneltua kaikkea tuoretta musiikkia. Toisaalta Slowdive edustaa tyylisuuntaa jossa soundin päivittäminen arvokkaasti tähän päivään ei ole vaikeammasta päästä, mutta miten käsittämättömän hienosti yhtye siinä onnistuikaan.
Kuuntele vaikka Sugar for the Pill tai Star Roving ja lue Musasedän varsinainen arvio levystä tästä.
Demen – Nektyr
Paljoa en Demenin Nektyristä tiedä, muuta kuin että Kyseessä on tukholmalaisen Irma Ormin debyyttilevy.
Tämä aika ajoin 80-90-luvun 4AD levy-yhtiön tuotoksia muistuttava musiikki, puhutaanko nyt sitten jostain darkwavesta, ambientista, dreamistä, doomista mistä lie, on ollut kuluneena vuonna lähellä Musasedän kuuntelumaisemaa. Myös elokuvamusiikin, vaikkapa Vangeliksen diggaajien, voisi kuvitella saavan tästä jotakin irti. Tarkista, pysähdy ja nauti.
Thåström – Centralmassivet
Eniten Joakim Thåströmin tuotoksista Ebba Grönin lisäksi olen pitänyt Sällskapet projektin kahdesta levystä.
Eli ei kovin yllättäen, mitä lähemmäksi Thåström pääsee Sällskapet soundia aletaan olemaan asian ytimessä. Centralmassivetilla on puutteensa mutta se on ehdottomasti vuoden merkittävimpiä ulkolaisia levyjä. Toivottavasti Thåström hidastaa tempoaan edelleen, koska raskaissa ja painostavissa vyörytyksissä hän on parhaimillaan. Hienoa nähdä ja kuulla miten jollakulla punk-veteraanilla on vielä jotakin tuoretta annettavaa.
Hulda Huima ja Hitaat sekunnit – Hulda Huima ja Hitaat sekunnit
Jälleen kerran joku Helmi-levyt levy-yhtiön levy pääsee kuin varkain yllättämään. Tällä kertaa tuo levy on helsinkiläisen laulaja-lauluntekijä Hulda Huiman ja hänen yhtyeensä Hitaiden sekunttien esikoispitkäsoitto.
Jotkut vannovat myöskin Huldan taustalla soittaneen Mustien kalsarien rämisevämmän punkestetiikan nimeen. Itse pidän Hitaiden sekuntien erottelevammasta ja puhtaammasta soundista, toki Mustat kalsarit kamakin on hyvää. Varsinkin kotimainen musiikki jää kohdallani paitsioon jos äidinkielelläni tehdyt lyriikat eivät toimi omaan korvaan. Huldan kynä on terävä, oivaltava ja tuorekkin, tässä suhteessa.
Homevideo – Mutta nyt ajattelen hmm hyvä on sitten
Homevideosta tulee jostain syystä mieleen sana alternative, ei se alternative mitä tarjotaan jos vaikka selailet levykauppa Äxän alternative osastoa, vaan sellainen alternative joka maistuu hyvältä suussa kun sen sanoo ääneen. Homevideossa vaikuttaa Ville Vuorenmaa joka on meille muutamille tuttu myös kokoonpanoista Sur-rur ja Pelkkä väliviiva. Homevideon soundi on mielestäni erittäin poikkeuksellista tällä hetkellä maassamme, ainakin Sonic youthin ystävien kannattaa tarkistaa Homevideo. Mutta nyt ajattelen hmm hyvä on sitten on hienosti nimetty levy. Samassa hengessä levyn lyrikaat tallentavat hienosti arjen hetkiä mutta samassa, täysin puskista tempaavat rajusti pois kaikesta käsinkosketeltavasta.
Draama-Helmi – Ihmisten ilmoilla
Räpmusiikki oli hienoa musiikkia 90-luvulla. Sen jälkeen kyseinen musiikki on vahvasti huutanut uutta suuntaa. Näistä lähtökohdista Draama-helmi kuullostaa todella tuoreelta. Ja jälleen kerran kehumme lyriikoita, ne ovat kieroudessaan, lakonisuudessaan ja hyvällä tavalla humoristisuudessaan erittäin koukuttavia. Itse musiikista vastaa lähinnä Miikka Sipilä ja jälki on poikkeuksellisen kovaa ja tunkkaista lajityyppiä tuulettavaa. Jos haluat kuulla hiphopia pelastavaa soundia, kuuntele Draamista.
Salaliitto – Melankolia
Salaliiton keikkoja on blogissamme kehuttu, eikä syyttä sillä väitän että maassamme ei montaa kovempaa livebändiä tällä hetkellä ole. Tässä valossa yhtye asettaa itse rimansa melkoisen korkealle mitä tulee levytettyyn materiaallin. Usein nimittäin energian välittäminen nauhalle on vaikeampaa kuin ilmaan. Suosittelenkin liven ja kotikuuntelun yhdistelmää, nerokasta eikö?
Debyyttiin verrattuna Melankolian soundi on terävöityneempää ja selkeämpää. Lyriikoiden pelkistetty yksinkertaisuus tuntuu ensin oudolta mutta kuuntelukertojen jälkeen paljastuu nerokkaaksi. Koska kaikkea ei selitetä loppuun asti, tilaa jää paitsi musiikille myös mielikuvitukselle.
Huomioi myös nämä pinnan alla kuplivat tuotokset
Veli-Matti O Äijälä – Raskas alzheimer
Hc konkari Veli-Matti ’Läjä’ Äijälä purkaa kokemuksensa isänsä sairaudesta ja kuolemasta tälle vinyyli ep:t niputtavalle kokoelmalle. Äärimmäisen puhdistavaa kokemusta kaipaavalle.
Lastumäki – Luumarjat
Muusikko ja tuottaja Janne Lastumäen ensimmäinen soolojulkaisu. Ensimmäiset nauhoitukset tällä vain c-kasettina ilmestyneellä levyllä ovat miehen lapsuudesta, joten täytynee puhua kokoelmasta. Biisejä on siis vuosien 1977-2016 väliltä. Jatsia, elektronista, kaikkea hienoa, osta kassuja, ne on halpoja ja soundaa hyvälle.
Suad – The Call EP
Ai että kun kuulostaa mahtavalta tämä Suad Khalifan ensimmäinen Ep. Kun kuulee joskus harvoin näin hienolta soundaavaa musiikkia tulee ajatus että tältä haluaisin omankin musiikin kuulostavan. En osaa tätä sen kummemmin sanoiksi pukea, mene ja lataa diginä julkaistu Ep. Heti!
Kaukolampi – 1
Elektrokonkari Timo Kaukolammen ensimmäinen oma tuotos sisältää tuttuja kaikuja Opel bastardin groovaavuudesta ja K-X-P:n jumituksesta. Uusia tuulia levyllä edustaa tietty elokuvamaisuus. Taitaa Blade runner olla tällä hetkellä ajankohtainen teema monelle, myös Timolle, ehkä?
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.