Tampere Jazz Happening 2016 Katsaus tulevaan

with Ei kommentteja

Tampere Jazz Happening järjestetään jälleen vuoden synkimpään aikaan 3-6 marraskuuta nyt jo 35. kerran. Siinä missä vaikkapa Porin Jazz kosiskelee myös massoja kaikenkirjavilla pop-esiintyjillä, Tampere Jazz Happening tuo kuultavaksi lähinnä jazzin kovaa ydintä. Tarjolla on usein ollut paljon freejazzia ja muuta outoilua.

Mitä tämän vuoden kattaus sisältää? Mukana on paljon skandinaavista jazzia Norjasta, Tanskasta, Ruotsista, Suomesta ja myös Islannista. Ameriikka on tietenkin hyvin edustettuna ja siltä suunnalta saadaan myös pari vanhaa legendaa pistäytymään Tampereella. Tässä artikkelissa käymme melko kattavasti, mutta tiiviihkösti läpi kaikki Tampere Jazz Happening 2016 esiintyjät. Lue lyhyet kuvaukset artisteista ja katso/kuuntele valikoituja Youtube/Soundcloud-poimintoja! Kahlaa koko artikkeli läpi tai hyppää suoraan osioon: torstai | perjantai | lauantai | sunnuntai


Torstai 3.11

tampere-jazz-happening-torstai-1

Klubi klo 20-

Spotlight on Sweden

Torstain keikat kannattaa aina mennä katsomaan, koska ne ovat ilmaisia. Tällä kertaa Klubilla esiintymässä on kolme kokoonpanoa, joiden yhdistävänä tekijänä on ruotsalaisuus sekä trious. Kaikki esiintyjät edustavat melko helposti lähestyttävää jazz-linjaa. Tämä on mainiota, sillä Klubin ilmaistapahtuman yleisössä lienee paljon muitakin kuin avantgardejazzkiihkoilijoita.

Ensimmäisenä esiintyy Naoko Sakata Trio. Naoko on Japanista Ruotsiin muuttanut naispianisti. Muut jäsenet bändissä ovat basisti Alfred Lorinius ja rumpali Johan Birgenius. Trion ilmaisu liikkuu helposti lähestyttävästä melodisuudesta aina abstraktimpaan free-ilmaisuun. Kuuntele Spotifystä.

Illan toinen esiintyjä Susanna Risberg Trio soittaa hieman Pat Metheny-tyylistä kitarajazzia ja jatkaa näin ollen samalla melko melodisella linjalla. Luultavasti tämän keikan aikana tulemme kuulemaan illan perinteisintä instrumenttisankarointia ja tilutusta. Hyvä niin! Bassoa triossa soittaa William Sjöström  ja rumpuja Jonathan Lundberg. Kuuntele Spotifystä.

Kolmas esiintyjä Nuaia onkin sitten jo oikeastaan ihan poppia. No ei nyt ehkä ihan perinteisessä mielessä, mutta samalla tavalla kuin vaikka Björk. Bändissä laulaa Sofie Norling, kitaraa sekä efektileluja soittaa Mika Forsling, ja rumpuja Michala Østergaard-Nielsen. Nuaian levyn voi kuunnella kokonaan vaikka Spotifystä,  tai  neljän biisin verran Soundcloudista.

Siirrymme festarin toiseen päivään…


Perjantai 4.11

tampere-jazz-happening-perjantai-2

Pakkahuone klo 19-

Yrjö-gaalasta spektralismin kautta viikinkien maahan

Tampere Jazz Happening
Suomen Jazzliitto jakaa Yrjö-palkinnon Tampere Jazz Happeningin yhteydessä.

Suomen Jazzliitto jakaa vuosittain Yrjö-palkinnon ansioituneelle jazzmuusikolle. Tällä kertaa jakaminen tapahtuu osana Tampere Jazz Happeningiä, perjantai-illan ensimmäisenä ohjelmanumerona. Seremonioiden lopuksi uusi voittaja esiintyy Pakkahuoneella Jazzliiton juhlaorkesterin kanssa. Kyseinen bändi koostuu aikaisemmin Yrjö-palkinnon napanneista muusikoista ja ohjelmistoksi on valittu edellisten vuosien Yrjö-voittajien sävellyksiä. Kyseessä on siis varsinainen suomen allstars kokoopano, jolta sopii odottaa paljon. Soittajat ovat:

  • Mikko Innanen – saksofoni
  • Teemu Viinikainen – kitara
  • Teppo Mäkynen – rummut
  • Kari Ikonen – piano
  • Ulf Krokfors – basso

Illan toinen esiintyjä on Steve Lehman Octet. Lehman on New Yorkilainen saksofonisti ja säveltäjä. Hän on myös musiikin tohtori, joten tämä taitaa nyt olla sitä ”akateemista jazzia”. Lehmanin musiikissa ei kuulla konventionaalisia melodioita eikä perinteikkäitä II-V-I-lickejä vaan jotain ihan muuta. Hän nimittäin soveltaa sävellyksissään ja improvisaatiossaan spektralismia, jossa harmoniaa ei rakenneta tavallisten musiikin teorian elementtien, kuten intervallien mukaan, vaan analysoimalla tietokoneella sävelten taajuuksien suhteita toisiinsa. Teoriapuoli menee yli hilseen, mutta varmasti tämä tulee olemaan mielenkiintoisen kuuloista kamaa. Kokoonpano on seuraavanlainen:

  • Steve Lehman – alttosaksofoni
  • Jonathan Finlayson – trumpetti
  • Mark Shim – tenorisaksofoni
  • Tim Albright – pasuuna
  • Chris Dingham – vibrafoni
  • Jose Davila – tuuba
  • Drew Gress – basso
  • Cody Brown – rummut


Kolmantena vuorossa oleva Marius Neset Quintet edustaa astetta viihteellisenpää ja helpommin lähestyttävää jazzailua. Neset on nuori norjalainen sankarisaksofonisti, jonka sävellykset ovat iloluonteisen melodisia ja rytmiltään progehtavan kikkailevia. Mukana vierailevana tähtenä on myös sellisti Svante Henryson. Kokoonpano:

  • Marius Neset – saksofoni
  • Anton Eger – rummut
  • Phil Donkin – basso
  • Jim Hart – vibrafoni, marimba
  • Ivo Neame – piano
  • Svante Henryson – sello


Telakka 21-

Nuoret kotimaiset jazzarit

Telakalla esiintyy suomalaisia jazzareita. Näistä ensimmäisenä on basisti Kaisa Mäensivun bändi Kaisas’s Machine, joka esittää varsin perinteistä jazzia. Hieman Herbie Hancock tulee biiseistä mieleen.


Toisena vuorossa oleva Aki Rissanen Trio soittaa tummanpuhuvaa, klassiseen musiikkiin vivahtavaa ja hieman kauemmaksi amerikkalaisten legendojen sävelkielestä menevää jazzia. Trion tänä vuonna julkaisema levy Amorandom perustuu soundtrackiin, jonka Rissanen sävelsi saman nimiseen animaatioon. Rumpali Teppo mäkynen soittaa triossa jo illan toisen keikkansa. Basson varressa on suomen Paul Chambers, Antti Lötjönen.


Lopuksi esiintyy Lauri Porra Flyover Ensemble. Jos Lötjönen on Suomen Mr P.C. niin Porran on silloin oltava Suomen Jaco Pastorious. Elossa olevista suomalaisista bassosankareista hän on luulavasti tunnetuin. Flyover Ensemblen musiikki vaihtelee fuusiojatsista instrumentaaliseen progressiiviseen rockiin kansanmusiikkivivahtein. Koskettimissa jatkaa illan toista keikkaansa Aki Rissanen. Suomen Jazz-piirit eivät todellakaan ole suuren suuret.


Klubi 01-

Myöhäisillan tunnelmista klubilla vastaa James Carter Organ Trio. Carter edustaa koko illan perinteikkäintä ja afroamerikkalaisinta jazzia. Ihka oikeaa alkuvoimaista svengiä on siis takuulla luvassa. Tällaisessa urkutriossahan on sellainen juju, että erillistä basistia ei tarvita, koska urkuri soittaa bassot jaloillaan, polkien Hammondin pedaaleja. Tästä syntyy ihan omanlaisensa meininki.

Seuraavaksi vuorossa on festarin kolmas ja runsain päivä.


Lauantai 5.11


tampere-jazz-happening-launatai-3

Pakkahuone klo 14-

Kokeellista hulluttelua

Lauantain ensimmäinen esiintyjä The Necks on australialainen jazz-trio. Sana ”jazz” voidaan jälleen laittaa vahvasti lainausmerkkeihin ja lisätä vielä etuliite ”kokeellinen”. Bändin musiikkia on kuvailtu minimalistiseksi ja verrattu esimerkiksi kraut-rockiin. Keikat ovat täysin vapaata improvisointia ilman minkäänlaisia sävellyksiä. Kaavana näyttää olevan se, että joku soittajista vetäisee hatusta parin sävelen mittaisen kuvion, jota lähdetään pikkuhiljaa kehittelemään. The Necks on ollut toiminnassa jo vuodesta 1987, mutta ei näytä väsähtämisen merkkejä. Porukka julkaisi viime vuonna myös kehuja keränneen albumin Vertigo.


Seuraavan esiintyjän nimi ADHD kuulostaa kyllä enemmän punk- kuin jazzbändin nimeltä. Islantilaisen kvartetin hienovaraisesti humisevissa hammondeissa ja mukavan tunkkaisissa kitarasoundeissa onkin tiettyä punk-asennetta. Tämä ei ole mitään smooth jazzia. Biisimateriaali nojaa kuitenkin vahvasti melodioihin, eikä sooloissakaan poiketa siantappojazzin polulle, vaan pysytellään melko helposti lähestyttävällä tonaalisuuden leveällä tiellä.


Pakkahuoneen kolmas esiintyjä on ranskalainen Eve Risser White Desert Orchestra. Risser on pianisti joka on erikoistunut soittimensa preparointiin. Tämä tarkoittaa sitä, että pianon sisälle työnnetään monenlaista tavaraa aina haarukoista hedelmiin, ja näin siitä saadaan epätyypillisiä soundeja irti. Avantgardistisen pianon rääkkäämisen sijaan, Tampereella kuullaan kuitenkin kymmenenhenkistä orkesteria, joka soittaa ihan oikeita Eve Risserin säveltämiä biisejä.


Pakkahuone klo 20-

Ameriikastahan se jazz tulee

Pakkahuoneen illan aloittaa Charles Lloyd Quartet. Saman nimisessä orkesterissa soittivat 1960-luvulla Keith Jarret, Jack Dejohnette sekä Ron McClure. Eivät soita enää, mutta 78-vuotias baskeria käyttävä mies on tietysti legenda ja varmasti myös nuoremmat sidemanit hoitavat hommansa. Vaikka Lloyd onkin keitetty monessa genresopassa, menee hän silti lauantain esiintyjistä ehkä lähimmäksi perinteistä jazz-mielikuvaa.


David Bowie teki vuoden vaihteessa melkoisen kulttuuriteon ja markkinointitempauksen, kun hän otti ja kuoli, samalla kun julkaisi kuolema-aiheisen levynsä Blackstar. Illan seuraava esiintyjä New Yorklainen Donny McCaslin Group soitti kyseisellä jazzia ja rokkia yhdistevällä albumilla. Tosin bändin rumpali ja basisti ovat tässä välissä  vaihtuneet, joten täysin samaa kokoonpanoa ei Tampereella kuulla. Joka tapauksessa illan ohjelmassa tullaan takuulla kuulemaan jazztulkintoja Bowien biiseistä.


Jos tykkäät Miles Davisin Bitches Brewista niin luultavasti myös pakkahoneen illan viimeinen setti Sly & Robbie meet Nils Petter Molvær uppoaa. Rumpali Sly Dunbar ja basisti Robbie Shakespeare ovat Jamaikan ”Nykänen & Rantanen”. He ovat toimineet rytmisektiona esimerkiksi Peter Toshin taustalla ja lukemattomilla jamaikalevyillä. Tähän ynnätään trumpetisti Nils Petter Molvaer ja kitaristi Eivind Aarset edustamaan norjalaisen jatsarin sielunmaisemaa, sekä suomalainen Sasu Ripatti a.k.a. Vladislav Delay leikkimään efekteillä ja perkussioilla. Tämän sekoituksen tuloksena  on erittäin maukas jamaikalais-pohjoismainen Bitches Brew.


Telakka klo 21-

Vanhemman polven kotimaista jazzia

Lauantaina Telakan valtaavat suomalaiset vanhemman polven jatsarit, joista monet ovat Edward Vesalan vanhoja oppipoikia. Vesala ei ollut tunnettu mistään smooth jazzista eivätkä näidenkään herrojen soittelot luultavimmin koviinkaan Kenny G-diggareihin uppoa, kun kirkkosävellajit lentävät kaaressa vesilinnuille ja dissonanssit raikaavat. Tampere Jazz Happening 2016 paljastaa tässä osiossaan ehkä vaikeimmin lähestyttävimmän kovan ytimensä ja kaikkein pyhimpänsä.

Juhani Aaltonen & Raoul Björkenheim duo aloittaa Telakan illan. 80-vuotias saksofonisti ja huilisti Aaltonen taitaa olla koko festivaalin iäkkäin esiintyjä. Hän aloitti ammattimuusikon uransa jo 50-luvulla. Jos Aaltonen on suomijazzin Yoda niin kitaristi Raoul Björkenheim on Obi Van Kenobi.

Seuraavana vuorossa oleva Pepa Päivinen kuuluu samaan jazzsukupolveen Björkenheimin kanssa. Hänkin soitti 80-luvulla Edward Vesalan Sound & Furyssa.

Telakan viimeinen esiintyjä Krakatau edustaa suurinpiirtein samaa jazzajattelua, kuin edellisetkin. Bändiä johtaa Raoul Björkenheim ja mukana on muiden muassa basisti Ulf Krokfors.


Klubi klo 01-

Koko lauantain viimeinen esiintyjä on Lee Thompson Ska Orchestra. Thompson on 80- luvulla aloittaneen ska- ja new wave-bändi Madnessin saksofonisti. Tampereella esiintyvä Ska Orchestra soittaa vanhojen ska-klassikoiden cover-versioita.


Sunnuntai 6.11

tampere-jazz-happening-sunnuntai-4

Pakkahuone klo 14-

Elävien ja kuolleiden basistien ilta

Sunnuntain ensimmäinen esiintyjä Verneri Pohjola on tällä hetkellä yksi maamme ykköstrumpetisteja. Hänen viimevuonna ilmestynyt soololevynsä Bullhorn on saanut kovasti kehuja ulkomaillakin. 2000-luvun alussa tämä Pohjola nuorempi soitti myös legendan, eli isänsä Pekka Pohjolan bändissä. Suomalaisen bassonsoiton Bruce Lee on sittemmin poistunut keskuudestamme jättäen jälkeensä upean ja erittäin omaperäisen sävellysperinnön. Verneri Pohjola tarttuu nyt tähän materialiin. Vanhasta Isä-Pohjolan bändistä on mukana myös rumpali Mika Kallio. Bassossa on Antti Lötjönen ja pianossa Tuomo Prättälä, molemmat Verneri Pohjolan soittokavereita jo Ilmiliekki Quartetista asti. Kitaraa soittaa Teemu Viinikainen.


Seuraavana vuorossa on Tenor Battle. Norjalainen saksofonisti Håkon Kornstad paitsi soittaa tenoria, myös on tenori. Hän on paitsi jatsari, myös oopperalaulaja. Tenor Battle siis yhdistää nämä kaksi melko kaukaista, mutta elitistisyydessään tasaväkistä musatyyliä käyttäen materiaalinaan klassisen musiikin säveltäjien oopperateoksia. Ehkäpä tämä toimii joillekin oopperaa ennen vierastaneille porttina uusiin seikkailuihin. Kokoonpanossa on tavannomaisten jazz-instrumenttien lisäksi todella oldschoolit kosketinsoittimet cembalo ja cimbalon, sekä urkuharmooni. Tuloksena on luultavasti koko festivaalin verkkaisin ja harrastunnelmaisin keikka.


Pakkahuoneen viimeinen esiintyjä on basisti Dave Holland, joka kuuluu kategoriaan ”soittanut Miles Davisin bändissä”. Hollandin bändikavereita tuolloin olivat muiden muassa Chick Corea, Tony Williams ja Wayne Shorter. Hän myös soittaa Milesin fuusiojazzlevyillä In a Silent Way ja Bitches Brew. Meriitit ovat siis äärimmäisen kovat ja nimekkyydessä hänen kanssaan pystyy Tampere Jazz Happeningillä kilpailemaan vain Charles Lloyd. Tällä kertaa kuultava setti on nimeltään Aziza feat. Dave Holland, Chris Potter, Lionel Loueke & Eric Harland, joka on melko perusjazzailua fuusiovivahtein. Kaikki soittajat ovat tietenkin äärimmäisen taitavia ja keikalla tämä varmasti herää eloon. Levyllä kuulostaa hieman geneeriseltä.


Telakka klo 21 Vapaa pääsy!

Sokerina pohjalla on vielä koko festarin elektronisin ja visuaalisin bändi. Tanskalainen Kalaha esiintyy siis viimeisenä, mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä. Ja kaiken lisäksi ilmaiseksi! Tämä kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa! (Taitaa tulla Telakka nopeasti täyteen, joten kannattaa mennä ajoissa paikalle.) Kokoonpanoon kuuluu rumpali Emil De Waal (leikkii myös samplerilla), kitaristi Niclas Knudsen (joka on Tampereellakin nähty Ibrahim Electricin riveissä), sekä syntikoita ynnä muita elektronisia efektihärveleitä hoitelevat Spede-robotti eli Spejderrobot ja Rumpistol. Tällä sadaan aikaiseksi erittäin pirskahteleva ja värikäs yhdistelmä elektronista musiikkia, jazzia, afrobeattia ja sanoisin vieläpä että mukana on ripaus progea(jotenkin kitaroissa on jotain sitä).

Tampere Jazz Happening 2016: Kannattaako mennä?

Tampereella ei ole ylitarjontaa jazzista, joten kannattaa käydä fiilistelemässä! Jazz Happening istuu Marraskuun nokturnaaliseen tunnelmaan loistavasti. Yksi plussa vielä siitä, että Pakkahuoneen keikoilla on katsomossa tuolit. Tämä on erinomaista, sillä jazzia on ankea suorittaa kipeillä jaloilla seisten niinkuin jossain Flöw-festivaaleilla. Jazzista pitää saada nauttia rentoutuneesti, muuten ei tule mitään.