Kuuntelupäiväkirja viikko 1

with Ei kommentteja

Big Country – Steeltown 3,5
En tiedä johtuuko vaan levyn julkauvuodesta eli 1984 mutta Big Countryn soundi on todella eriskummallinen. Siinä sekottuu jotakuinkin saumattomasti uus aalto poptaipumuksineen, folkvaikutteet, ärjyvät, kaiutetut liidikitarat ja toi kaiken pahoinpitelevä kasarituotanto. Pari biisiä on alleviivatummin folkhengessä ja säröt on jätetty pois. Kokonaisuus painuu soundeineen aika yhdeks möykyks josta on hankala repiä suuren persoonan biisejä irti mutta johon pystyy kyllä hyvin katoomaan levyn ajaks.

Duran Duran – Paper Gods 3
Musahan on yllättävänkin pätevää ja nykyaikasta kun bändi on kuitenkin alottanu synapoppailunsa jo 70-luvulla. Harva bändi vaan päivittyy näin hyvin. Valitettavasti se mikä alkaa tuoreenkuulosena otantana nykybiletysmusasta menee biisi biisiltä ja kuuntelukerrasta toiseen vaan tylsemmäks kaavan toistamiseks. Jotenkin avaus- ja lopetusraidat jaksaa jossain määrin innostaa. Musa kulkee jees mutta en liiemmin tykkää vokaaleista eikä kukaan pitkällä vieraslistalla oikein iske.

Duran Duran – Future Past 3,5
Nyt en tiedä mitä tapahtuu. Luultavimmin kyse on vaan siedätyshoidon aiheuttamasta fiiliksestä mutta moderni Duran Duran alkaa toimia. Jalka liikkuu jo musiikin tahdissa tahtomatta. Mikään ei ärsytä. Koitan selittää asiaa ittelleni esim. sillä että vierailijoita on aiempaa vähemmän mikä tekee levystä ehkä yhtenäisemmän eikä välitön klubifiba oo niin voimakas.

Generation X – Generation X 3,5
Billy Idolin punkbändi ennen kun herrasta tuli tosi tylsä. Tietenkin seuraava eli kakkoslevy on selvästi väkevämpi. Tää debyytti tuntuu monesti lähinnä vanhalta kunnon popilta jota jostain syystä veivaa punkbändi rupisine tuotantoineen. Biisit on keskivertorenkutusta mutta bändin energisyys joka huipentuu messevästi päätösbiisi Youth Youth Youthiin vetää vertoja aikansa parhaille.