Kuuntelupäiväkirja viikko 15

Anderson, Laurie – Mister Heartbreak 3,5
Ensinnäkin Andersonin kasarisynatyöskentely on ilahduttavaa. Toiseks Laurie ei oo oikeestaan biisinikkari vaan tarinatäti. Oikeita biisejä taitaa olla tällä lätyllä noin puoltoista ja ne ilmestyy katkomaan keskittymistä kummallisiin tarinoihin vierailevine tähtineen. Anderson on parasta yksin tarinoimassa.

Nick Cave & the Bad Seeds – Push the Sky Away 3
Alusta asti ei nähdä minkäänlaista vaivaa peittää sitä että tää on Nick Caven päiväunimusiikkia. Ilmeisesti on haettu uutta lähestymiskulmaa musiikkiin koska pelataan lähes täysin ilman omia vahvuuksia mikä on todella hienoo paitsi että se ei lisää kuunneltavuutta ollenkaan. Joskin lisää kyllä nukuttavuutta. Kaikki menneitten päivien palo on ihan kun tahallaan jätetty historiaan ja tilalla on pilkkimistä. Caven voimallinen julistus on myös poissa ja jäljellä on väsyneesti mutiseva mutta (sen takia) jokseenkin symppiksen kuulonen vanhus. Push the Sky Away myös tuhlaa levyllisen verran Warren Ellisin olemassaoloo kun siitäkään jätkästä ei kuulla juuri muuta kun etäistä alttoviulua.

Franklin, Aretha – The Electrifying Aretha Franklin 3
Sähköistää noin yhden AAA-pariston verran. Vaikkakin monin paikoin Aretha on keskimäärästä kivempaa kuunneltavaa.

Institut – Great Day to Get Even 2,5
Siellä power electronicsin huudeilla pyöritään eli tässä tapauksessa käytännössä tehdään rytmistä noisee ja muistetaan välillä myös huutaa mikkiin. Saahan sillainkin jossain tiloissa bileet pidettyä. Vähän yhden tempun levy mutta sen se tekee hyvähkösti.

The Machine – Drie 4
Tämmönen hollantilaistrio joka jo suurinpiirtein tän vuosituhannen alusta on tykittäny stonerjamittelua. Eli fuzz ja efektit laulaa kun biisit on 60/70-luvun jamibändien biisinmitoissa ja vauhtia haetaan myös puhtaista väliosista. Ja kyllä se vaan niin on että harva juttu voittaa siinä hetkessä kunnon stonerjyrän.

O’Day, Anita – Pick Yourself Up with Anita O’Day 3,5
Vokaalijazzstandardeja taatulla peruslaadulla. Lisäpisteitä noin puolelle levylle simppelistä sovituksesta jossa lähinnä peruskombo taustalla. Näin jää turha pompöösiys pois ja pikkusoolot värittää levyä. On tosin noi laajemmatkin sovitukset mukavan maltillisia.

Sprite & Sacred – The Ghostwriter 4
Häröelektron ambientversio upeella levynkannella. On myös ymmärretty että välillä noisekin voi olla ambienttia.