Kuuntelupäiväkirja viikko 15

The Buggles – The Age of Plastic 4
Uuden aallon ja synapopin ihanassa risteyksessä täydellisen poikittain.

Cat Power – You Are Free 3,5
Konseptina hieno eli Cat Power soittaa pianoo ja kitaraa ja laulaa ja se on sitten siinä jos ei lasketa erinäisiä vierailijoita pikkurooleissa. Hauska tämmönen folktyylinen epäfolklätty.

Demonstealer – The Propaganda Machine 3
Intialainen yhdenmiehenmelodeathjuttu. Mukana kasa kavereita ja/tai vierailijoita. Nykymetalli sotkee nytkin niin monia menneen maailman genrejä että vaikee kiteyttää yhteen Demonstealerinkään soundia mutta se ei ainakaan soundaa stereotyyppisen jöötteporilta.

The Lemonheads – It’s a Shame About Ray 4,5
En keksi mitään miinuksia. Päinvastoin jos bändi pystyy kaiken 80-luvun loppupuolisen mahtavuuscocktailinsa lisäks vielä tekemään hyvän coverin Mrs. Robinson-biisistä niin sietääkin mennä suoraan hall of fame-osastolle.

Putro, Samuli – Tavalliset Hautajaiset 4
Putro on aina ollu hyvä outolintu marginaalin ja valtavirran välissä eikä oo luovuttanu soolourallaankaan. Musa välttää sopivasti yltiöpäisen suoraviivasuuden ja kosiskelee lähinnä rotvallinmakusilla lyriikoillaan jollasta ei ikinä tehdä liikaa. Kun jo avausbiisin kertsissä on sana ”natsikorttitalo” niin tietää viihtyvänsä.

Putro, Samuli – Taitekohdassa 3
En tiedä oonko se vaan mä vai tää hetki mutta nyt Putro kuulostaa enemmän parodialta Putrosta. Jossain kohti se roskapussin neuvostorealistinen glorifiointi vaan menee vaan rajan yli.

Schubert, Franz: Die Schöne Müllerin 4
Ilmeisesti maailman vanhin yhtenäinen laulusarja jota edelleen esitetään kun Schubert sai tän valmiiks vuonna 1823 ja sitä ennenkään laulujen sarjat ei ollu ihan hirvittävää muotia. Piano ja laulu kertoo jotakuinkin tarinan myllärikisällistä joka aurinkoisesti päätyy puron varressa olevan myllyn luo, rakastuu myllärin tyttäreen, joka ei oo kovin innostunu asiasta vaan on kiinnostunu nuoresta metsästäjästä mistä seuraa kisällin sekoominen, ilmeisesti hukuttautuminen ja puron jäähyväislaulu. Klassikkoo kyllikseen.

Schubert, Franz: Winterreise 4,5
Schubertin toinen sarja lauluja viitisen vuotta aiemmin tehdyn Die Schöne Müllerinin kera perustuen Wilhelm Müller-nimisen runoilijan teksteihin. Eikä Winterreise sen hilpeempi oo. Taas kokee päähenkilö rakkauden menetyksen, harhailee tällä kertaa talvessa ja fantasioi kuolevansa. En tiedä kuinka paljon siihen heijastu säveltäjän oma elämäntilanne kun säveltäessään Winterreisee ja muita uransa loppupään teoksia Schubert käytännössä teki jo kuolemaa jonka sitten kohtas 31-vuotiaana. Musiikkipuolella viis vuotta tuntuu muuttaneen aika paljonkin. Piano ei oo enää pelkkä säestys laululle vaan yhdenvertaisesti eturivissä ellei meinaa jo ottaa koko eturiviä haltuun.

Theophonos – Nightmare Visions 3
Oon vanhemmiten väsyny tämmösen kaikenkarvasen tykittelykohkauksen kuunteluun. Mutta ei Theophonos huono oo. Tykitys, tykitys, tykitys, öriöri, pakollinen melodian pätkä ja sitä rataa.