Kuuntelupäiväkirja viikko 21

Coughs – Secret Passage 3,5
Tän vuosituhannen puoleista kamaa johon on haettu suuntaviivoja nowaven rytmillisestä kaaoksesta. Omat mausteet on saksofoni, naisvokalisti ja just sopivasti romuperkussioo antamassa lievää industrialhäivää. Tulos lähinnä just sitä kaaosta kun biisit on vaan tekosyitä huutaa ja mekastaa. Mitä muuta ihmiskunta muka tarvii?

Juno – J.K X 2 Tunti Terapiaa 3
Paikoin meno on aika väsyny mut pääosin käy ilmi että maailma ei oo menny parempaan suuntaan. Biitit toimii. Juno on ookoo.

Kosheen – Resist 3,5
Mähän oon kuullu jotain näitä biisejä joskus alkuvuosituhannesta. Ihan hyvää sen ajan popimpaa konemusaheiluntaa. Mitä enemmän jaksan kuunnella ja pääsen sisään niin sitä enemmän tämmönen downtempon ja reivauksen radiosoittoristisiitos maistuu. Loppupäästä ois taas huoletta saanu karsia muutaman niin oltas vältetty ylipituus ja lievä junnaus.

My Cat Is an Alien / Text of Light – Cosmic Debris Vol. I 2,5
Cosmic Debris on My Cat Is an Alienin splittilevysarja ja My Cat Is an Alien taas on italialaisduo joka luotailee sisäistä avaruuttaan rauhallisehkolla kilistelyllä ja sen sellasella ja Text of Light on sitten improkollektiivi jenkeistä joka pörisee ja kolistelee ihan jees.

My Cat Is an Alien / Mats Gustafsson – Cosmic Debris Vol. IV 3
Omalla puolikkaallaan Gustafsson tekee sitä missä on paras eli luo saksofonillaan ambient- ja dronemaailmoja. Italialaiset pääsee hyviin kosmisiin sfääreihin kitaran, efektien ja huhuilun avulla kunnes jostain ilmestyy huuliharppu. En vieläkään tiedä toimiiko se vai ei. Onneks se jää pois verrattain nopeesti niin ei tarvi miettiä asiaa.

The Outsiders – CQ 4
Tämmösessä 60-luvun garagetouhussa on jotain vastustamattoman karismaa ja hollantilainen The Outsiders tekee sen vielä oikein hyvin. Ja on ihan rokkia, autotalliballadia, 60-lukulaista efektipolitiikkaa ja psykedeliaa, ihanan päättömiä väliosia ja pientä progen tulemistakin.

Peloton – Funeral, Circus & Other Music 4
Jazzin ja kamarimusan aseistuksella seikkaillaan maailman seitsemällä merellä. Ja tulos on hillityn elokuvallista musiikkia joka ajottain ryöpsähtää jopa hervottoman hillittömäks. Harmi että tekijät on niin tuntemattomia niin jää tekelekin vähän semmoseks.

Skunk Anansie – Stoosh 2,5
Hauska tyyli bändillä tehdä lähinnä kertsejä, jokunen intro, ajottaisia ekoja säkeistöjä ja yks soolo. Hyvin tiivistyy tylsä ysärirokkaus popmuotoon.

Tolonen, Jukka – The Hook 3
Jukka on vähän liian festarijazzia mulle. Ois pitäny nähdä livenä. Näin studiokamaa kuunnellessa nään vaan todella hyvin harjotellun jazzkeikan jota on sävelletty hitusen liikaa. Jukan vääntelehtivä naama kitarasoolojen aikana on kokonaisuutta parantava ilmestys. Joka tapauksessa kilpailukelponen tekele vaikka muihinkin maihin vertaillessa.

Yes – Union 2
En tiedä mikä näitä enkkuprogeja vaivaa kun ne tuntuu kaikki vanhetessaan kehittävän Phil Collins-geenin, huhuilevan kaukaisuuteen ja rokatessaan vaan nostattavan hymyn kuulijan huulille. Unioni tarkottaa kummaa kahden bändin sotkua eikä näin ollen edes reunionia tai sitä että kerrankin ois vaan löytyny yhteinen punanen lanka. Pohjimmainen ongelma on musiikin tylsyys.