Kuuntelupäiväkirja viikko 23

Asa – Via Karelia 3,5
Jaksaa taas viihdyttää poliittisella ja sopivan ärsyyntyneellä otteellaan, pitkällä vieraslistallaan ja ihan vaan tekemällä kaikki muotoseikat hyvin.

Assorted Jelly Beans – Assorted Jelly Beans 3,5
Levyn stoori on taas aika hieno. Kun bändi puolisattumalta lämppäs toista kalifornialaispunkpumppua The Vandalsia niin pari vandalssia ihastu niin ikihyviks Assorted Jelly Beansin touhuun että päätti perustaa levy-yhtiön vaan voidakseen julkasta tän Assorted Jelly Beans-debyytin jota kaavailtiin jopa Operation Ivyn manttelinperijäks. Ite levy rappaa ja roiskii ihan maukkaasti verrokkiensasuuntasta melohooseeta skavaikutteilla, hirveellä kohkauksella ja levottomalla asenteella. Puolituntisen kestonsa ajan oikein viihdyttävä mutta sitten on aika siirtyä eteenpäin. Ei siis mikään kadonnu klassikko mutta voittaa helposti väljähtäneet huoltsikkakahvit.

Assorted Jelly Beans – What’s Really Going On!?! 3
Jos railakas tekemisen meininki ja nuoruuden into on hyvän musiikin edellytyksiä niin Assorted Jelly Beans onnistuu myös toisella levyllään. Perinteisesti tuntuu kuitenkin siltä että debyytillä käytettiin ne varsinaiset ideat ja nyt kurkitaan ujosti laatikon ulkopuolelle ja koitetaan samalla inspiroitua aiemmasta omasta tekemisestä pääsemättä seuraavalle tai oikein edes edellisellekään tasolle.

Belle & Sebastian – If You’re Feeling Sinister 4
En ota selvää onko Bellesebastianin musa kauhuleffasta vai jostain lasten keijupiirretystä. Mutta sehän on vaan plussaa. Musa on kerrassaan ihanaa, lallatus taivaallista ja tematiikka kurkkii tasasesti kuoleman kuiluun.

Doves – Lost Souls 3
Doveshan on ollu alkuaikoinaan ihan hauska yritys. Ite biisit jotka on aika tylsiä on pääsääntösesti sellasta indiefolkhuokailua jonka uppoominen vähän kyseenalaista mutta ne on kehystetty wannabespacerockhaahuilulla joka on monesti oikein jees.

McCombs, Cass – Mangy Love 3,5
Vaikka McCombs periaatteessa voiskin mennä pesunkestävästä altkantrijätkästä niin sen musa on huomattavasti monisyisempää. Funk ei oo monesti kovin kaukana ja vielä useemmin Cass löytyykin soulaalloilta joilla surffaus sujuu mallikkaasti. Ehtii tunnin mitassaan jo vähän puuduttaakin mutta toimii kautta linjan. Alun ja lopun synkeen kantrihtavat valituksetkin on aika kivaa kamaa.

Kevin Tihista’s Red Terror – Don’t Breathe a Word 4
Kevin Tihistan terrori on powerpoppia ja varsin levollisesta päädystä. Hillittyjä mausteita on paljon eikä ne varasta showta. Vaikkapa pienet lattarifibat tai maltilliset jouset sävyttää usein musaa. Ennen kaikkee oon vaikuttunu Tihistan rauhallisesta ja monisyisestä melodisesta tehokkuudesta.