Antipop Consortium / Matthew Shipp – Antipop vs. Matthew Shipp 4
Jazz ja hiphop taistelemassa elintilasta kuulostaa hienolta idealta. Ja sitähän se onkin. Shipp johtaa kvintettiä jota häröhopparit vuoroin vastustaa ja vuoroin pelaa yhdessä. Voi olla silti hitusen hienompi ideana kun toteutuksena. Jos lähtee kuuntelemaan oikein tiukkaa räppiä niin tulee pettymään. Ja jazzin suhteen jokseenkin sama. No se on kai tämmösten ennakkoluulottomien teosten kohtalo. Mutta musiikki tässä voittaa useitten hienojen hetkien muodossa.
Atomic – Feet Music 3,5
Taas sarjassamme pätevää nykyjazzia josta ei sitten paljon jää käteen. Ikävää sinänsä.
Big Pun – Capital Punishment 4
Tän merkkisen räppärin ainoo elossa julkastu lätty ennen ku sydänkohtaus korjas miehen 28-vuotiaana. Tunnelma heiluu rennosta tiukkaan mennen tullen ja Big Pun hoitaa homman kotiin hengästyttävällä tykityksellään. Vierailijoitakin on aika paljon mukana mutta kukaan ei pärjää maestrolle. Tematiikka on aika perinteistä ysärin loppua hyvässä ja pahassa.
The Fall of Troy – Doppelgänger 4,5
Kikkailuemoo. Ei se kai paljo sen ihmeellisempää oo. Postmelohooseemeininki. Eli ihanaa tilulilusoitantaa, kivaa huutoo ja hauskoja biisinpalasia.
The Fall of Troy – Manipulator 4
Entistä popimpi, kikkailevampi, hullumpi, levottomampi ja sitä rataa. Ite biisit on aiempaa heikompia mutta soittokikkailut ja instrumentaaliosiot sitäkin parempia.
Just Like Vinyl – Black Mass 2,5
The Fall of Troyn Thomas Erakin hetkellinen pääprokkis. Ilmassa on uudistumishalua mutten oo ihan varma mitä pohjimmiltaan on haettu tai sitten vaan onnistumisprosentti on aika matala. Just Like Vinylin ois kai tarkotus nojata perinteiseen heviin ja/tai hardrockiin mutta mä en onnistu kuulemaan kaikuja 60/70-luvuilta. Ja sitten jääkin käteen vaan hitaampi ja tylsempi versio The Fall of Troystä.
Ile Kallio Big Rock Band – Shook Up! 3
Big tulee varmaan siitä että rockbändin lisäks mukana on puhallintrio. Kallio on taustalaulajana mutta mieshän on aina ollu kitaristi ja se on nytkin päätontti. Ja kitaristin nimee kantavaks levyks kitararevittelyä kuullaan aika vähän. Pari Hurriganes-numeroo myy levyä laajemmalle. Shook Up! Saa puhtaat paperit vähintään sen takia että Kallio ei lähteny toistaa Hurriganes-renkutusta ja kokeilee kuitenkin vähän uudehkoja juttuja. Vaikeempi kysymys on että miten innostua oikein pitkän kaavan kautta jos ei oo valmiiks Ile-fani. Tai on henkeen ja vereen Ganes-mies.
Joachim Raffel Quartet Featuring Katrin Mickiewicz – Pieces & Pictures 2,5
Laulaja Mickiwicz valtaa eturivin ja niimpä tarjolla on tunti runollista jazzlaulelua. Sitä tylsemmän laidan semmosta.
Roach, Max – M’Boom 3,5
Oikeestaan M’Boom on myös tän Roachin kasaaman perkussioensemblen nimi mutta se ei ollu vielä hirvittävän vakiintunu näin ekan levyn kohilla. Asetelma on tosiaan kutkuttava: mestarijazzrumpali johtaa kaheksaa muuta soittajaa jotka paukuttaa jos minkä näköstä ja kuulosta lyömäsoitinta. Boom! Toisaalla kuulostaa lyömäsoitinvarastoon vapautetulta muskarilta, toisaalla polyrytmiseltä marimbailottelulta ja vielä muualla soidinmenoillaan taistelevilta soittorasioilta.
Shipp, Matthew – Harmony And Abyss 4
Kaikkeen taipuvan jazzarin tää seikkailu vie kvintettijazzin kohtaamaan elektronisen musiikin ja tietokoneet. Yhtälö pilkotaan herkullisen pieniks paloiks joista on kiva nautiskella kokonaisuutena tai yksittäisinä otantoina.
Shipp, Matthew – One 3,5
Shipp yksin pianon kanssa. Jos Shipp onnistuu käytännössä kaikessa muussakin niin ei tässäkään epäonnistumista tuu. Ei ehkä samalla tavalla hurmaava kun miehen villimmät kokeilut mutta valottaa hienosti pianon soittamista klassisen ja jazzin välissä. Eikä suotta riehu tai huuda kun kerta ei tarvi.
Wipers – Youth of America 4,5
Yks parhaita juttuja Wipersin kuuntelussa on se miten bändin soundi kehittyy joka levyllä. Nyt ollaan niin post. Postpunk, jopa postrock kaikkine tunnelmallisen pitkine jameineen. Nimibiisi esimerkiks yltää yli 10 minuutin. Helppo nähdä ja kuulla miks tällä on ollu moniin sittemmin merkittävää musaa tehneisiin niin merkittävä vaikutus.
Wipers – Over the Edge 4
Debyytin poppunkkia kakkoslevyn laajennetulla ilmasumaailmalla.
Zuco 103 – Whaa! 3,5
Hollantilainen bändi joka rakastaa brasilialaista musaa eikä pelkää tehdä sitä omia kummallisia cocktailejaan. Happosambaa? Kahdessa raidassa lukee feat. Lee Scratch Perry mikä on aika kova saavutus ja heittää vielä palan jamaikaakin samaan hintaan.