Kuuntelupäiväkirja viikko 24

with Ei kommentteja
 Baroudi, Hamid – Sidi 3,5 
Heiluu messevästi länsimaisen rytmimusailun, afrikan ja lähi-idän väliä. Laulaa ainakin arabiaa, ranskaa ja vähän hajallista englantia. Ysäriräppejä on saatu tungettua parille raidalle mikä ei tuo lisäarvoo. Grooven tappavuus vähän hiipuu loppua kohti. Tai sitten siihen alkaa tottua. Toivottavasti jälkimmäinen. Varmaan just se. 
 
 Brother Firetribe – False Metal 3,5 
Varsinaista hardrockin ilosanomaa. Eikä siinä mitään kun homma toimii. Jotain perimmäisen falskiahan uusiokasarissa on mutta sekin on tajuttu jo levyn nimessä. Nightwish-kitaristi Emppu Vuorinen on myös tässä bändissä kitarisamies. Tai siis on tällä levyllä ja oli pitkään.    
 Byrd, Charlie – Brazilian Byrd 3,5 
Ihan saakelin miellyttävää musaa. Se on sekä vahvuus että heikkous. Jazzkitaristi Byrd käsittelee brassimusaa orkesterisäestyksellä. Tiedän miltä se kuulostaa mutta kyllä se vaan kuulostaa oikeesti korvassa paremmalta. 
 
 Circulasione Totale Orchestra – Open Port 3,5 
Aika viihdyttävää vapaajazzia. Onhan mukana oikeestaan 11 soittelijaa joitten seassa myös pari elektroniikkahäröilijää. Vaan yks biisi joka kestää 48 minuuttia. 
 
 Stan Getz featuring João Gilberto – Best of Two Worlds 3,5 
Ei ekaa eikä edes tokaa kertaa yhdessä. Gilberton ex-vaimo hoitaa enkkukieliset laulut kun Gilberto ite hoitaa portugalit. Bossanovalle on mahdotonta olla mitenkään vihanen ja siitä on tosi helppo tykätä. Hieno laji siis. 
 
 Gravediggaz – The Pick, the Sickle and the Shovel 3,5 
Ei mitenkään sekopäisen debyytin veronen eikä meinaa edes kuulostaa samalta poppoolta mutta varsin jees sellasena kun on. Ei oikein tarjoile killeribiittejä mutta RZA ja kumppanit mikin varressa on välillä viihdyttäviä. Ei kai paljon muuta voi vaatia.
 
 Masta Ace – A Long Hot Summer 4 
Vähintään semifiktiivinen stoori newyorkilaisräppäristä joka koittaa vaan pysyä elämässä kiinni ja luoda uraa ja muka-managerina toilailevasta kaverista. Masta Ace on ainakin lähellä mestarillista räpeissään ja tarinakin etenee jouhevasti. Eikä mitään muutakaan vikaa oo havaittavissa. 
 
 Stevie Ray Vaughan And Double Trouble – Live Alive 4 
Bluussissa perinteisesti vähän hankalaa on se että semmonen kolmas-neljäsosa on Vaughanin omia biisejä ja loput on lainoja. Sillä saralla on tosin kiinnostavia vetoja kuten Stevie Wonderin Superstition ja Hendrixin Voodoo Child. Ja SRVstä on perinteisen vaikee löytää puutteita. 
 
 Zinn, Dann – Ten Songs 3 
Zinn hoitelee kaiken maailman puupuhaltimet ja kokoonpano heiluu triosta kvartettiin ja kvintettiin. Kitara tuo vähän omaleimasuutta tähän kohtuullisen rauhallisesti soivaan nykyjazziin. Aitoja ei kaadeta eikä ravistella. Kymmenen laulua tuntuu sopivalta nimeltä koska Zinnin puhaltimet hoitaa oikeestaan kaiken liidin ja varsinaisia sooloja ei liiemmin harrastella.