Genius/GZA – Liquid Swords 4,5
Melkein tärkein onnistuminen on se että levy kestää 50 minuuttia aikana jollon kaikki hiphop tuntu olevan ylipitkää. Tai no cdn bonusraita vähän pitkittää sitä mutta kuitenkin ollaan selvästi alle tunnin. Vielä parempaa on ite musiikki. Wu-Tang-johdannainen jolla RZAn biitit on tunnelmallisen tehokkaita ja räpkööri GZAn johdolla veitsenterävä. Eli niitä klassikoita jotka uppoo aina ja joista mun makuun kuulee liian vähän lajinkin piirissä.
GZA/Genius – Beneath the Surface 3,5
GZAn toisella lätyllä on jo siirrytty siihen jälkiwuutangiin mihin jäsenten levyt niin usein meni. Kaikki tekeminen on sinänsä laatua mutta enää yks biitti RZAlta, vaan muutama vierailu jäseniltä. Muu osallistuminen on oppipoikien tekemistä ja hyvää sellasta mutta jotain on hukkunu matkalla vaikka paikoin kuulostaakin kovin laadukkaalta.
Inspiral Carpets – Devil Hopping 3,5
Tän pitäs olla totaalinen häpäsy ja ainoo onnistuminen pitäs olla se että saatiin sentään lopetettua bändin ura tällä lätyllä. Näin on intternet kertonu. Mä kuulen jotain ihan muuta. Ehkä siks ettei oo pitkää historiaa bändin kanssa. Silti mun makuun meininki on hyvä, bändi läsnä ja musiikissakin on hyvä palanen arvaamatonta hulluutta.
Kool G Rap – 4,5,6 4
Ei ollu ysärillä niin harvinaisia nää newyorkilaisesta mafiaelämästä kertovat räplevyt mutta kylläpä Kool G Rapkin teki sen hyvin. Hitusen tasapaksu mutta hyvällä tavalla. Kesto loistava vajaa kolme varttia, biitit aika tuntemattomien onnistujien tekoo ja ite Kool G väkivahva.
Lovett, Lyle – Lyle Lovett 4
Miehen debyytti on vuodelta 1986. Lovett tulee Texasin folkskenestä mutta tekemisessä kuuluu selvimmin paikallinen kantri. Monella tavalla silti perusteltua käsitellä singersongwriterina. Ota näistä si selvää. Tai nauti vaan hyvästä musiikista.
Lovett, Lyle – Pontiac 4
Folkkia, kantria ja sen semmosta lähes maksimimonipuolisesti reiluun puoleen tuntiin. Ei huonoo sanaa. Osaa olla vakava ja naurettava. Myös samanaikasesti.
Lovett, Lyle – The Road to Ensenada 3,5
Lovett saa vähän ikää ja lipuu ehkä selkeimmästä kantrista semmoseks kantritarinoitsijaks joita ei jostain syystä ihan liikaa tuu vastaan. Se tietenkin pidentää biisejä jotka on valmiiks jo enemmän tekstiä kun nuottia. Tunnin kesto voi koetella ja verottaa vähän iskua. Musiikista löytyy myös folkkia, bossaa ja tommosia.
Pet Shop Boys – Introspective 5
Kuus kappaletta tanssittavaa synapoppia melkein 50 minuuttiin! Tää biisien venytys on taivaallista. Eli laitetaan bileremiksit suoraan levyraidoiks ja irrotellaan vähän sooloissakin niinku pelin henki ois joku jamidisko. Niin coverit kun omatkin lyö lujaa.
Pet Shop Boys – Behaviour 4
Onnistuu edelleen tekemään hittimäisesti iskevää kamaa joka kuulostaa myös oikeelta musiikilta, ei puuduta vaan suoltaa kivoja ratkasuja liukuhihnalta.
Raekwon – Only Built 4 Cuban Linx 3,5
Merkittävässä sivuosassa Ghostface Killah. Albumi on vähän niinku kun musiikillinen audiodraama mafiaelämästä ja siitä eroon pyristelemisestä. Tai ainakin itelleen sen uskottelemisesta. Kaikki on ikäänkun kohillaan mutta tää on silti niitä klassikkolevyjä jotka ei vaan tunnu ikinä iskevän muhun.