Corea, Clarke & White – Forever 3,5
Return to Forever-miehet soittamassa akustisesti vuonna 2009. Sitä on ykköslevy. Trio vetää suurinpiirtein niin hyvin kun voi kuvitella. Akustisuus tekee tästä perinteisempää jazzia eikä miehiltä tuttua fuusioo. Kakkoslevyllä ollaan studiossa ja mukana on lisäks viulisti Jean-Luc Ponty, kitaristi Bill Connors useemmassa biisissä ja parilla raidalla laulaja Chaka Khan. Se on sitten enemmän nopanheittoo että mitä millonkin tulee. Näin sitten kumpikaan levy ei oo murskavoitto eikä tappio. Ehkä kokonaisuutena sellanen jatkoaikavoitto.
Cui Jian – Show You Colour 3,5
Kiinalaisen rockin kummisetä on lempinimeensä monisyisempi ilmestys. Musa sotkee ainakin folkkia, hiphoppia ja konemusaa rockiin. Joskin tällä levyllä kestää kohtuuttoman pitkään päästä edes siihen rockiin asti. Ei huonossa mielessä, onhan kiinalainen hämyfolkhop aika hauskaa. Monisyinen tekeminen sopii koska soittihan mies 2000-luvun alussa sekä The Rolling Stonesin että Public Enemyn keikoilla Kiinassa sen lisäks että on muutenkin monialaosaaja.
Flipper – Album – Generic Flipper 4
Jenkkipunkkareita jotka tuntuu vähän siltä kun soittas hcpunkkia mutta hidastas sen noin neljäsosaan ja pelkistäis yhteen riffiin. Tai sitten se on vaan Flipperin taito tehdä rumankuulosta musaa mikä aiheuttaa illuusion. Ja mitä noi taustalaulun vinkuvokaalit on? Entä toi suttunen räminäjumitus? Tai miksei biiseissä oo kun a-osio?
Ghostface Killah featuring Raekwon and Cappadonna – Ironman 4
Kuten kannen esittäjälinjauskin jo vihjailee niin tekeminen on jokseenkin possemeininkiä vähän niinku Ironman ois Wu-Tang Clan-lätty. Ainoona räppääjänä Ghostface on vaan neljällä raidalla. RZA taas tuottajana on keskimäärästä soulimmalla linjalla. Siinä porukalla sitten fiilistellään ysärin kovuutta ja Ghostface muistelee äitiään.
Ghostface Killah – Supreme Clientele 4,5
Enemmän Ghostfacee on aina parempi. Jos Ironman oli jotenkin ekstrovertti letkeydessään niin Clientele on sitten introvertti sisäsessä hurlumheissään. Ghostface on siis varmaan ainoo wutangilainen joka parantaa toisella soolollaan ekasta.
GZA/Genius – Pro Tools 3,5
GZA vuonna 2008 on aika kaukana niistä suurista wutangpäivistä mutta GZA onkin GZA eikä Wu-Tang. Ja sitä on silti kiva kuunnella huolimatta levyn tietynlaisesta tekemislaiskuudesta kuten vaikka sen nimi. Myös GZAn räp on useesti hauskankin pystyynkuollutta. Täähän on edelleen viimesin GZA-lätty kun ei miehellä oo oikein ikinä ollu tarvetta puskee kamaa pihalla muuta kun omaan tahtiin. Kun ollaan realisteja ja tajutaan ettei tässä kohti oo tarkotuskaan onnistua kovin hyvin kun ei siinä oikein kukaan muukaan ysäri-ihme onnistu niin Pro Tools uhkaa olla jo hyväkin levy.
Pet Shop Boys – Bilingual 4
Puolivillanen lattarialbumi. Viihdyttävää diskohumppaa.
The Recyclers – Rhymes 3,5
Ranskalaistrio soittaa kummastusjazzia arsenaalilla rummut-kitara-piano ja nekin yleensä prepattuja eli kaiken maailman sälää – kuten vaikka kumilenkkejä, teippiä tai ihan mitä vaan vastaan tulee – tungetaan soittimiin jollain muotoo äänentuoton modaamiseks. Näistä lähtökohdista lopputuotos on yllättävän selväjärkinen. Lähes oikein hyvä.