Kuuntelupäiväkirja viikko 29

Calexico feat. Iron & Wine – In the Reins 3
Pehmeetä kantria ja kevyttä bluussia. Vajaan puol tuntia sitä kestää ihan hyvin.

Chained to the Bottom of the Ocean – Obsession Destruction 2,5
Mitäs nää ny nykyään tuppaa olemaan? Deathdoomia tai swn johdannaisia? Vokaalit on rääyntää, temmot hitaat ja itsemurha piristäs huomattavasti tunnelmaa. Yli tuntisena vielä puuduttaakin.

Iron & Wine – The Shepherd’s Dog 3
Muistan kun tätä hehkutettiin. Uutta kovaa folkkia. Käykin ilmi että Sam Beam tekee lähes kaikkensa peitääkseen folkin. Vokaalitkin tulee helposti efektien läpi. Ehkä tää on tarkotettu olemaan joku suunnanmuutos folkille.
Kaikki loputon sälä itse biisien päällä tuntuu siltä että Iron & Wine ei haluakaan päästää lähelle.

Kärki, Kimi – Eye for an Eye 2,5
Mm. Reverend Bizarren doomkitaroista vastaava Kärki onkin soolollaan etäisen neofolk. Akustisen kitaran räpläystä ja mikkiin hönkimistä.

Mouse on Mars – Niun Niggung 4
Tää saksalaisduo sotkee elektromusaansa oikeitakin soittimia, huliviliasennetta ja jatkuvasti kääntyileviä ilmeitä. Ei päästä tylsistymään kun koitat pysyä duon aivotusten ja niitten muutosten mukana. Mouse on Mars tarjoilee yleensä just oikeenpitusen ajan tutustua johonkin juttuun, päästä siihen vähän sisälle ja sitten mennä seuraavaan jättäen ainaisesti kalvavan nälän.

Serpent of Old – Ensemble under the Dark Sun 3,5
Nykymetallin kipukohdat on ja pysyy. Miks aina sama rääyntähuuto? Onko joku huutaja onnistu monopolisoimaan äänensä niin hyvin? Vai onko laatikko oikeesti niin ahdas? Sen tylsyyden alta löytyy kuitenkin aika hauskaa tahtilaji- ja ties mitä kikkailua jotka on pääosin tarpeeks kiinnostava että sitä jaksaa vinyylimitan. Lisäpisteitä voi hakee siitä että bändi on Turkista vaikkei se missään kuulu.