Kuuntelupäiväkirja viikko 4

with Ei kommentteja

Ferry, Bryan – In Your Mind 3
Ferry kanto päävastuun Roxy Musicin biisien säveltämisessä mutta vasta tällä neljännellä soololevyllään päätti/pääty tekemään kaikki biisit ite. Mitään riemunkiljahduksia se ei kuitenkaan aiheuta. Pääsävy on valkosen miehen soul soljumassa rockin tahtiin missä Ferry saavuttaa parhaimmillaan Talking Heads-fibat jos se nyt on plussaa että muistuttaa jotain toista. Raivostuttavinta ja parasta musassa on sen taipumus C-osissa tai outroissa väläytellä paljon kiinnostavampia ideoita kun ite biiseissä kuten tapahtuu vaikka Love Me Madly Again-viisussa. Sitä seuraava lyhyempi Tokyo Joe tuntuu poikkeuksellisen toimivalta kokonaisuudelta.

Mahno – Proshlogodnij Sneg 3
Eräs Jevgeni Mahno vuonna 1997 teki levyllisen siperialaista punkkia. Todellisuudessa taas moni biisi on lähempänä poppia mutta kun 80/90-luvuilla tuntu ainoo merkittävä siperialainen musiikkituottaja olevan Grazhdanskaja Oboronan Jegor Letov ja niin se tänkin tuotti perinteisellä pörinäsekamelskatyylillään. Ihan kiva. Jos kestää kohtuullisen hirveetä kenkälaatikkotuotantoo ja kasapäin monotonista pörinää.

The Roots – Illadelph Halflife 4
Soundi on ikäänkun diippiä itärannikon biittiä mutta The Roots on kuitenkin aina rento eikä niitten realismi oo sysimustaa jos tietenkään näin vuonna 1996 ei enää kukaan tainnu jaksaa sitä umpinaista pimeyttä josta Wu-Tang ja kumppanit nousi. Joka tapauksessa ero on havaittava. Sillosen neosoulvillityksen kuumia nimiä ynnä neosoulfiboja tarjoillaan myös väleihin toisten iloks ja toisille ne on lähinnä tylsempiä välinumeroita. Se että cdmaksimipitunen levy on kokonaisuudessaan kuuntelukelponen kertoo varmaan kuitenkin The Rootsin laadukkuudesta ja siitä että vuosituhannen vaihteen paikkeilla elettiin hiphopin parasta aikaa.

The Roots – Things Fall Apart 3,5
Semmonen kaks ja puol vuotta Illadelphia myöhemmin ilmesty Things Fall Apart jota nauhoteltiin samalla kun The Rootsin musapuoli kasaili myös esimerkiks D’Angelon Voodoota ja Commonin Like Water for Chocolatee. Questloven mukaan The Rootsilta kerty vuoden sessioiden tuloksena semmonen puoltoista sataa biisiä joista kuratoitu kärki on sitten Things Fall Apart. Complete Sessions-juhlajulkasua odotellessa. Mikään kokonaisuudessa ei merkittävästi muuta mielikuvaa ysäri-Rootsista parhaimmillaan ihan oikeesti ite soittamassa hiphoppia joka on sekä rentoo että todella tiukkaa ja pitämällä hauskaa isolla kaveriporukalla rankkojen aiheitten äärellä ja taas pahimmillaan hajoomassa jonkunlaiseks souljammailutaustamusiikiks.

The Roots – Rising Down 3,5
Ensinnäkin The Roots on alkanu just päässy järkeviin viinylinpitusiin albumimittoihin. Siitä piste. Kun on tottunu mieltään The Rootsin letkeeks musaks niin Rising Down pääsee yllättämään synkkyydellään joka ei sentään oo onneks niin yltiöpäistä että imis energian musasta. Tunnelma korostuu entisestään kylmän synan laulaessa päämelodialinjoja lähes säännönmukasesti. Eli totutun hyvä bändi lähestyy musiikkiaan vähän eri kulmasta ja maksimitehot jää jokseenkin piippuun vaikka etenkin alussa ja lopussa levy potkii myös kunnolla.

Splashgirl – Field Day Rituals 3
Splashgirl pelaa uhkarohkeeta peliä. Norjalaistrio soittaa jazzia sieltä genren tunnelmallisemmasta ja elokuvamaisemmasta laidasta. Se toimii sinänsä ihan hyvin. Ongelma on että taustamusiikkina Splashgirl soljuu täydellisesti ohi mutta se ei tarjoo oikein tarpeeks kosketuspintaa että sitä jaksais kuuntelemalla kuunnella. Mitähän sen kans sitten pitäs tehdä?

Youssef, Dhafer – Divine Shadows 3
Kummallinen levy. Youssef on tunisialainen moniosaaja joka on pätevä itämaisen oud-luutun soittaja ja vielä maaginen laulaja. Sen lisäks Dhafer-herra operoi vielä jazzin alalla. Mikä siis vois mennä vikaan? No se että Divine Shadows ei pelaa näillä Youssefin vahvuuksilla vaan lähinnä keskittyy luomaan ambientmaisemia. Miks? Levy väläyttelee myös välillä kuulostaen hiphopilta tai progemetallilta mutta ei pidä näitäkään framilla. Loistava muusikko, kummallinen levy.