American Music Club – Mercury 3,5
Indierokkailee folkisti alakulosena. Ja onnistuu siinä pätevästi.
Byrne, David – Rei Momo 4
Talking Headsin jälkeen Byrne pääsi myös soolomateriaalin tekoon. Matsku ei oo miehen tuntien tavallaan hirvittävän yllättävää mutta silti tietty kunnianhimon taso on merkittävä kun uudenaallon jenkki ottaa lattarimusan haltuun laajalla kädellä ja saa kelkkaansa vielä aikansa merkkihahmoja noista genreistä kuten Celia Cruzin ja Willie Colónin. Ja vielä tekee siinä samassa tosi hyvän poplevyn.
Byrne, David – David Byrne 4
Esoteerisempi versio miehen aiemmasta lattari-ilottelusta. Edelleen pirullisen groovaava mutta myös miellyttävän pahaenteinen.
Chicken Shack – 40 Blue Fingers, Freshly Packed And Ready to Serve 3,5
Ja säilyketölkin kuva kannessa. Hyvä ettei meno oo liian vakava. Tää debyytti on vuodelta 1968 eli brittibluesbuumin aika alussa ollaan. Bändi on varmaan tunnetuin siitä että siinä vaikutti toisena laulajana ja pianisti/urkurina sittemmin McVie-sukunimellä Fleetwood Macissa riehunu Christine Perfect. Perfect ja nokkamies Stan Webb on molemmat rustannu pari biisiä per naama levylle, muu on lainabluussia esimerkiks Freddie Kingiltä jolta on otettu kolme raitaa. Bändin omat rustailut on vähän kiinnostavampia kun sinänsä ihan hyvät vakkaribluussitkin. Hyvä alku.
Cosmos Factory – An Old Castle of Transylvania 4
Vuoden 1973 Japani oli musiikillisesti kiinnostava paikka. Tää on just niin kätevästi psyken ja progen välistä ettei oo oikein kumpaakaan. Fuzzkitaraa, monennäkösiä koskettimia, lähes kaunis laulu ja jostain syystä japanilaiset tarinoimassa Draculan huudeista.
The Dillinger Escape Plan – Miss Machine 4,5
On tätäkin tullu nautittua kohtuullisesti kun kymmenen sekunnin välein vaihtuvat riffit ja kaaosmekkala kuulostaa tutuilta. Pidän myös käsittämättömän arvokkaana sitä miten bändi malttaa vetää parit melkein kauniin melodiset hetket soppaan.
Dungen – Tio Bitar 4
Jotenkin ei meinaa vaan ruottipsykerokkaus millään epäonnistua.
Katzenjammer – Le Pop 4,5
Kerrassaan hurmaavan mahtava vanhan ajan turbofolkbailando. Nää norjalaiset ei säästele. Lisää vaan kissan näkösiä soittimia ja psykottisia latotansseja!
Kommunizm – Soldatskiy Son 3,5
Kun musiikki ei muodostu akustisen kitaran rämpytyksestä, on se usein varastettua. Ei mitään sämpläystä tai semmosta vaan jo totuttuun tapaan tekstit lausutaan esimerkiks Zorba’s Dancen tai Wagnerin Ride of the Valkyrien päälle. Tekstimateriaali on aikalaiskuvauksia armeijapalveluksensa suorittaneista miehistä kaikkine rosoineen ja haavoineen. Kun pelataan näin kapeella aihealueella niin tekstit on historiallisesti jo jokseenkin merkittäviä vaikkei Kommunizm ollukaan ainoo eikä ehkä edes paras aiheen tiimoilla askarrellu neuvostobändi. Musapuoli jättää vähän viileeks.
Kommunizm – Chudo-Muzika 4
Manager-taiteilijanimellä tunnettu Oleg Sudakov jätti prokkiksen heti edellisen levyn jälkeen taiteellisten erimielisyyksien takia ja se kuuluu musiikissa. Mahtava kimara runonlausuntaa, musiikkivarkautta ja avomielisairaalaa.
The Locust – New Erections 3,5
Grindilottelua jossa on syna mukana ja joka ei sitten ookaan niin grindia. Tarpeeks hauskaa 23 minuutin kestonsa.
Martikainen, Jarkko – Usko 4
Toimii kerrassaan mainiosti, varmaan ennen kaikkee koska Suomessa on tehty aivan liian vähän folkpuolen musiikkia saati että siinä olis vielä kiinnostavat tekstit.