Blink-182 – Enema of the State 3,5
Uutena rumpalina tälle levylle tullu Travis Barker on aikamoinen ukkosmyrsky. Lajissaan levy on ylipäätään hyvin pätevä. High school-tekstit vähän vie nautintoo kun kuuntelet levyä vanhana vihasena äijänkäppänänä.
Costello, Elvis – Spike 3
Mä en oo ihan varma mitä Costello tekee. Kertoo kai stooreja pikkukaupungin ihmeistä ja muropaketin magiasta. Se on hyvä asia. Musiikilta ei kannata odottaa mitään linjaa mikä ei yllätä kun levy on nauhotettu neljässä eri paikassa ja neljällä eri porukalla.
Jazz Band Ball Orchestra – Live at Sacramento Silver Jazz Jubilee 3,5
En oikein tiedä mikä ihmeen nimi tää on bändille. Toivottavasti joku puolalainen käännöskukkanen. Mutta pitkän linjan jazztouhua kun tää levy on nauhotettu 1998 ja orkesteri perustettu Krakovassa 1962 mikä luonnollisesti tarkottaa tietenkin vuosien varrella vaihtuvia soittajia. Liideri-trumpetisti Jan Kudyk pysyy. Vähemmän yllättäen tekijät tuntee musiikkiperinteensä ja soittaa sitä hyvin. Ei mitään liian uudistusmielistä musaa.
The Stone Roses – The Stone Roses 4,5
Kahden vähintään aikansa upeimpiin lukeutuvan biisin väliin mahtuu reilu puol tuntia ei aina niin maata mullistavaa mutta todella hyvää tanssirokkia vaikka voiskin hetkittäin olla 60-luvun ragarokkia tai saman ajan folkrockjatkumoo. Mutta joo, parhaimmillaan pelottavan kova. Ja voi helpostikin saada sut myymään sielus.
Tarkan – Aacayipsin 3
Oisko ihan suosiolla voinu taas jättää pari-kolme hitaampaa ja tylsempää raitaa pois, hilata kesto lähemmäs kolmee varttia ja tehdä iskevä turkkipoplätty? Ja ollaan välillä liikaa iskelmän puolella. Silti aika kiva. Ainakin hetken. Joko alkuinnostus kantaa aikansa tai kärjessä on kovin kama.
Varner, Tom – The Window Up Above 4
Levyn alaotsikko kuuluu American Songs 1770-1998 ja se on se laaja väli jolta jazzkäyrätorvisti Varner on valinnu teoksia soitettavaks. Mukana esimerkiks Hank Williamsia, negrospirituaalia, Bruce Springsteeniä ja Duke Ellingtonia eli kiinnostavan levee pensseli. Bändikin on pieni, sen pohjan muodostaa trio Varner-kitara-rummut ja sitä maustetaan jokusella soittajalla ja yhdellä laulajalla. Vaikee sanoo oonko oikeesti vaan ihastunu tän levyn kuriositeetteihin eli harvinaisempi liidisoitin ja kummallisempi ohjelmisto vai onko levy oikeesti a-luokkaa.
West, Kanye – The College Dropout 4
Debyytillä pitää tietenkin todistaa pystyvänsä vaikka mihin. Ja Kanyehan pystyy. Näyttämisen halu ajaa jotenkin kyllä liikaa framille. Antais vaan palaa. Genren vakio-ongelmia.
West, Kanye – Late Registration 4
Ekalla oli kuitenkin tietynlainen rypistys käynnissä mutta nyt toisella levyllä lähinnä tykitellään. Ja se vasta onkin hienoo.