Kuuntelupäiväkirja viikko 32

The Alter Boys – The Exotic Sounds of the Alter Boys 4
Useemman jenkkibändin fuusio teki 2000-luvun alkupuolella tämmösen kaikkiin genreihin kurkottelevan hulluttelun. Selvästi metallimusiikki määrittää yleislinjaa mutta väleissä tehdään kaikki mitä keksitään useemman vokalistin ja puhaltajan lisäavulla. Aavistuksen liian Mike Patton-fanitusta ja muutama biisi laahaa mutta muuten ollaan ytimessä.

Butcher, John & Edwards, John – Optic 3,5
Johneista Butcher on saksofonin varressa ja Edwards nojailee läskibassoon ja molemmat ettii yhdessä soittimistaan maksimimäärää kiinnostavia ääniä. Useemmin kun kerran ei oo enää varma tuleeko mikäkin ääni saksofonista vai bassosta.

King, Albert – Truckload of Lovin’ 3
Bluesmiehen 70-lukuilua. Rytmiä ja bluussia on pohja ja kuorrutteena viihteellistä soulia ja pieniä funkjuttuja.

The Lemonbabies – Pussy!Pop 4
Saksalaista tyttöbändimenoo lähempänä täydellisyyttä kun moni muu vastaava. Musiikki tasapainoilee rockin ja popin välimaastossa kun kerta soitetaan perinteisillä bändisoittimilla. Popin keveys on matkassa koko ajan mutta myöskään rockin rosoo ei karteta.

Marah – Kids in Philly 4
Marah on jokseenkin outolintu. Pohjimmiltaan bändi tuntuu olevan amerikkalaisesta folkista johdettu rockbändi muttei todellakaan koe mitään tarvetta lokeroida itteensä. Seassa soi oikein sujuvasti etelän raskaampikin rock, funk, ihan mitä vaan. Uskoakseni bändi lainaa jopa Deep Purplee. Kaiken tän jälkeen mun korva toistuvasti väittää että Marah kuulostaa kaikista eniten alkuaikojen Springsteeniltä.

Marah – If You Didn’t Laugh, You’d Cry 3,5
Marah ei vanhetessaan oo yhtään huonompi mutta on kyllä vähän vähemmän kiinnostava.

Vile, Kurt – (Watch My Moves) 3,5
Vähän bluusia, enemmän folkkia, jonkun verran laahaavaa rokkia, kohtuullisesti makuuhuonepoppia ja kasapäin laiskaa laulamista. Kiva, muttei ehkä tarpeeks kiva viiteen varttiin.