Dylan, Bob – The Bootleg Series, Vol. 4: Bob Dylan Live 1966, The ”Royal Albert Hall” Concert 4
Royal Albert Hall on oikeesti vaan Manchester Free Trade Hall mutta kiinnostavinta tää onkin musiikkihistoriallisena dokumenttina. On se kausi kun Dylan siirty sähköseen musiikkiin. Tuplan eka puolikas on Dylanin soolona vetämä akustinen setti ja toka on The Bandin ja sähköjen kanssa. Yleisöstä voi kuulla ”Juudas”-huutoja ja muuta epämäärästä. En tiedä eikö sitten britteihin asti päätyny Bobin neljännen levyn jälkeisiä levyjä vai halusko jotkut folkfanaatikot vaan tulee tekemään mielenilmauksen. Ilmeisesti Dylankaan ei tajunnu ja anto onneks vaan palaa.
Bob Dylan & the Band – The Basement Tapes 4
The Basement Tapes on yks rockhistorian merkkitapauksia. Se koostuu biiseistä joita aikansa paras biisinikkari ja bändi nauhotteli 67-68 the Bandin kellarissa. Näistä nauhotuksista tuli legendaarisia ja ne kiersi bootleggeinä iät ajat kunnes vasta 1975 24 valikoitua biisiä julkastiin tällä nimellä ihan virallisesti. Siihen mennessä monet näistä biiseistä oli jo levytetty muitten toimesta ja näin The Basement Tapes oli merkittävä suunnannäyttäjä ja vaikuttaja rockmusiikille kauan ennen virallista julkasuaan. Se oli ja on kunnon americanaa toisinkun muitten soittama sen ajan psykedeliamurska. No sitten The Basement Tapesista pitäs vielä saada jotain irti ja se onkin ollu vaikeinta. Kesti vuosia ennenkun aloin tajuta muita biisejä kun This Wheel’s on Firee. Nykyään on jo useempi jonka loppumista en ollenkaan haikaile ja jotka saa hoilottamaan mukana.
Bob Dylan/The Band – Before the Flood 4
Before the Flood on oikeestaan jokaisella klassikon vaatimalla tavalla hyvä mutta omaa kuuntelua häirittee vahva best of-fiba. Ei mitään yllätyksiä puolentoista tunnin livelevyssä. Formaatti on tosiaan sellanen että noin puolet on yhteissoittoo ja lopusta puolesta semmosen puolet vetää Dylan soolona ja puolet The Band ilman Dylania. Hienoo tietenkin on että vaikka Before the Flood oli ilmestyessään eka virallinen Dylan-live niin ihan tutuimmalla mahdollisella tavalla ei biisejä soiteta. Esim. ehkä Dylanin suurimman biisin Like a Rolling Stone yleisö tunnistaa vasta kun lyriikat alkaa. Pienen kosmeettisen ongelman saan myös siitä että 70-luvulla Dylan luuli osaavansa laulaa ja se kuulostaa hetkittäin pahalta. 60-luvulla ei semmosesta Bob edes haaveillu, 80-luku on kiinnostava musta aukko jossa saatto tulla mitä vaan epäonnista ja 90-luvulta alkaen Dylanin ääni oli menny jo murinaks jota vois kuunnella koko päivän.
Sampo Lassila Narinkka – Suomiklezmer 4
Tällä kertaa levyn nimi kertoo kaiken olennaisen. Juutalaista kansanmusaa suomalaisella melankolialla. Läskibasisti Lassilan vetämä kvartetti tyylittelee ja tunteilee vajaan tunnin ilman huteja, muistaa svengata ja puhkee nonsenselauluun.
Soulfly – Dark Ages 3,5
Max Cavaleran sotaratsu Sepulturan jälkeen. Dark Ages on prokkiksen viides lätty ja vielä verrattain freesi yhdistelmä niskat hajottavaa tykittelyä ja yllättäviä suvantoja. Tykittely onnistuu metallisesti ja hardcoresti ihan yhtä hyvin ja heittäytyessään fiilistelemään Soulfly osaa kuulostaa joltain hämmentävästi täysin muulta. Tavallaan modernin metallin kaanonia.
Surffiveikot – Surfing with Surffiveikot 4
11 kappaletta, 28 minuuttia rautalanka-instrumentaalisurf-
Kuuntelupäiväkirja viikko 40
on 10.10.2023
with Ei kommentteja