Kuuntelupäiväkirja viikko 47

with Ei kommentteja

Bombino – Agadez 4
Toiset hetket muistuttaa 70-lukulaisia psykekitarajameja ja toiset on lähempänä varmaan sitten nigeriläistä folkkia. Ja vetelee Bombino sitten sähkistä tai akustista nii soolo luikertelee kiinnostavan käärmemäisesti ja heimolaulelu iskee hermoon.

dEUS – Worst Case Scenario 4,5
Eurooppalaista soinnukkuutta, hulluttelevaa kokeilua ja palanen ihan rockenergiaakin Hollannista. Jälleen dEUS muistuttaa siitä että pitäs varmasti kuunnella enemmän benelux-maitten musiikkia. Ansaitsis myös paremman paikan eurooppalaisen alternativerockin kaanonissa, sen verran vallottavaa se on kun tuntuu että tän sirkuksen jätkille ei juuri mikään oo mahdotonta. Antialternativerockia? Protopostalternativerockia? Emmäätiä. Tai ehkä tää vaan pitää irrottaa kaikista ajallisista ilmiöistä ja puhua taiderockista mutta sekin kuulostaa latteelta. Jos nykymuotosta postrockia ei ois keksitty niin dEUS ois hyvä vaihtoehto toisenlaiselle rockilmasusta ammentavalle rohkeelle tekemiselle joka häivyttää edelliset rajat.

Topi Sorsakoski & Agents – Renegades 3,5
Topin ja Agentsin vähän niinku comeback joka samalla juhlii brittiläisen The Renegades-bändin olemassaoloo jonka kamaa yli puolet tästä levystä onkin. Monella tavalla hyvä paluu Topi & Agents-juurille joskin nyt on tuotantopuoli vähä laajempi kun mitä se tuppas olemaan sillon kasarilla. Plus Topi laulaa paria biisiä lontooks!

Tequilajazzz – Streljali? 3,5
Venäläisen punkliemissä jo kasarin kielletyissä liemissä keitetyn Evgeni Fedorovin ysärillä alottanu prokkis. Tää on bändin debyytti. Musassa on yleensä noiserockiks kuvailtua jatkuvan kivaa pikkusäröilyä, tahtilajeja sekotellaan huomaamattomasti, Evgeni rääkyy mikkiin ja rumpalilla on jazztatsi jos ei aina muuten niin ainakin sillä että virppamatto loistaa poissaolollaan ja se lisää rumpalointiin kivaa hektisyyttä.

Tequilajazzz – Tselluloid 4
Tselluloid on bändin kolmas lätty ja sitten debyytin on tapahtunut noin seuraavat kehitysaskeleet: alun raivo on seestyny, niinhän se yleensäkin tuppaa tekemään; Fedorovin laulu muistuttaa enemmän laulutaidottoman kovaäänistä huhuilua; musiikkiin on sotkettu jokunen annos jazzvaikutteita mikä soundaa tämmösessä punklähtösessä tekemisessä yleensäkin kannatettavalta. Matkan varrella Tequilajazzz teki puolivahingossa myös pari radiohittiä jotka ei oo onneks sitä väkinäistä hittimatskua jota on saatu kuulla millon miltäkin bändiltä vuosien varrella.

Tequilajazzz – Sto Pjatdesjat Milliardov Shagov 4
Vuodelta 1999 bändin neljäs lätty on jo hyvin kaukana punkista. Jos oikein venyttää mielikuvitusta niin voi kuvitella posthardcoresävyjä musiikkiin mutta oikeesti lähempänä ollaan jo vaikka triphoppia joskin sen keskeinen olemus eli biitit on nyt korvaantunu oikeella rumpalilla jolla on kohtuullisen huomaamattomasti melkonen vauhti päällä. Fedorovin säröbassokuviot joita on keskimäärin yks per biisi on myös simppelissä laatikonulkopuolisuudessaan ilahduttavia.

Terra Builder – Solar Temple 3
Öriöriöri, höykytihöykytihöykyti, blästbläst, murimuri, kikkakikka.

Thorn – Evergloom 2,5
Jälleen kerran nauran nykymetallille. Täyttä tykitystä noin miljoona raitaa päällekkäin. Wall of sound on korvattu metallitsunamilla. Tosin toikin vertaus kuulostaa paljon siistimmältä kun ite musa. Täys työ löytää riffi tästä suosta. Ei mainittavia biisirakenteita, biisejä eikä tietenkään melodioita. Eikä kyllä sitten edes vieraannuta tavalla joka herättäs mitään tunteita. Tyhjää täynnä. Nykysukupolvi on menny siihenkin petokseen raskas musamassa kuulostais miltään. Käytännössä se on vaan ambienttia kovemmilla volyymeillä. Ei välttämättä ollenkaan huono mutta kuoleman tylsä.