Kuuntelupäiväkirja viikko 50

with Ei kommentteja

Björn & Benny, Agnetha & Frida – Ring Ring 3
Myöhemmin esittäjän nimi kiteyty tietenkin helpommin myytävänä muotoon ”ABBA”. Nimibiisi on kevyesti tunnetuin biisi ja tuntuu muuhun lättyyn verrattuna melkein vahinkohitiltä. Varmaan karkeesti puolet matskusta on kyllä pianovetosta ja jokseenkin hittihakusta mutta ei l leimallisen abbamaisen iskevää. Toinen osa on sitten kiinnostavampaa folkhenkistä kamaa josta ei hippiyskään oo kaukana.

ABBA (Björn, Benny, Agnetha & Frida) – Waterloo 3
Nimibiisillä lähti euroviisuvoitto 1974 ja siitä sit nousuun koko prokkiksen suosio. Onneks ne ei-hitit on ihan kiinnostavahkoo kuunneltavaa. Esimerkiks King Kong Songia on bändiläisetkin pitäny yhtenä pohjanoteerauksistaan ja Watch Out on enemmän Kissiä kun moni Kissin biisi.

ABBA – ABBA 3
ABBAhan on hyvä melodisessa pianopopissaan. Mutta koska se lallatus ei jaksa pitkää lämmittää niin keskityn taas väkisin välinumeroihin. Tropical Loveland on jämäreggaee, Man in the Middle soulfunkkaa ja Intermezzo No. 1 pehmoprogeilee. Toki ihmiskunta ois yhtä onnellinen ilman näitäkin.

Juppe – Feeling Bad About Feeling Sad In The Happiest Country In The World 3,5
Juppe tekee ihan kivaa nykyärränbeesoulia. Groove on pienieleisen tiukka ja letkee ja etenkin ajoittaiset torvet ja jatkuva psykedeliahakusuus ilahduttaa suuresti. Mutta levy yllättää todenteolla päätösbiisillä joka on tummanpuhuvampi ja lähempänä postpunkkia ja jossa aiemmin lähinnä komppaamaan tyytyny kitara on ilmiliekeissä ja niimpä koko raita päättyy semmoseen kitarataivaaks että saattaa olla koko vuoden kovin levynlopetus.

Knife Girl – Cum 3
Transindiediskoo? Levyn yleisin transendenssi on seilaus hajonaisen kaleidoskooppisen makuuhuoneindien ja olohuonediskoilun välillä. Lyriikoiden suhteen en monesti tiedä kumpi on enemmän pornoo, ne vai se kun laittaa Knife Girl Cum googlehakuun.

Orvokki – Kasvotusten 3,5
Ehkä mun ongelmat Orvokin kanssa on enemmän henkilökohtasia kun oikeita yleisen tason miinuksia. En vaan löydä tartuntapintaa. Synamatto. Toinen. Ajoittainen biitti. Mikkiin huhuilua. Ja sellasena musana aika hyvää. Jos vielä jaksas repiä jotain iloo lyriikoista.

A Silver Mt. Zion – He Has Left Us Alone but Shafts of Light Sometimes Grace the Corner of Our Rooms… 3,5
Godspeed You! Black Emperor-sivuprokkiksena alkanu Silver Mt. Zion
Levy synty bändin pääjehun Efrim Menuckin halusta nauhottaa musaa GY!BEn kiertueen aikana kuolleen koiransa muistoks. Viulu-piano-maalailua joka on oikein kunnolla masentuneen kuulosta. Ja musiikillisesti lähes askeettista. Mutta aina ihminen vois huonommin aikaansa käyttää kun kuuntelemalla valittavia soittimia yön kylmyydessä.

A Silver Mt. Zion – Kollaps Tradixionales 4
Hopeavuorelta kajahtaa ihan biisejä eikä pelkkää maalailua. Moni kuuntelija varmaan toivoisin että Efrim Menuck olis välillä hiljaa eikä laulais ihan koko aikaa. 7 raitaa on oikeesti käytännössä 4 biisiä jotka on vaan välillä jaettu osiin. Yhteiskesto vajaan tunnin. Mä ainakin iloitsen Silver Mt. Zionista enemmän tämmösenä biisimuotosempana ja voksupainotteisempana. Lyriikat tahdittaa musiikkia ja Menuckin sanallisista epämääräsyksistä löytyy tunnelmaa syventäviä sävyjä. Ja edelleen lajin parhaiden tavoin heilutaan herkästä kauneudesta huutokaaokseen.

Steve Wynn & the Miracle 3 – …Tick… Tick… Tick 4
Jos Wynn on muutenkin hämmentävän tasavahva vuodesta toiseen niin mitä sitten onkaan Wynnin tän vuosituhannen ehkä se kovin prokkis? Ei tee nimestään huolimatta ehkä ihmeitä mutta on ihanan kova folkbluespsykerockissaan.