Kuuntelupäiväkirja viikko 51

Bad Religion – The New America 2,5
Tän vuosituhannen eka Bad Religion tekee bändin pohjat, mahdollisesti koko loppuolemassaoloajakseen. Ei olemalla kauheen huono mutta kuoleman tylsä.

Bad Religion – New Maps of Hell 3
Ei mikään toinen tuleminen mutta hyvät muistelot. Oishan se vanhakin diskografia ihan riittäny vaikkei Gurewitz ois takas tullukaan.

Ben – Like a Wheel Touching Ground 2,5
Inhoon tämmöstä ihan ookoo musaa. Ruottalaispojjaat tekee altkantria. Ilmeisesti Ruotsissa ei oo sitä landee josta se kumpuaa.

Davis, Miles – Doo-Bop 3,5
Miles oli kyl kova tekijä. Vielä viimesellä lätyllään tekee kaikkien edellisten genreihmeittensä jatkeeks tämmöstä utuilevaa hiphopvaikutteista jazzia joka nykyään menis täydellisesti keskiverto nujazzista tai downtemposta ainakin jos mukana ei ois rappareita ja mahdollisesti sillonkin. Plus Miles on ite säveltäny tän roskan (tuottaja Easy Mo Been kanssa) toisinkun lähes kaikki muut Warner lätyt.

Mashina Vremeni – V Dobrij Chas 3,5
80-luvun loppupuolella alko saada jalansijaa Neuvostoliitossa ennen niin kielletty rockmusiikki. Ja niin sitten jo vuonna 1969 perustetun Mashina Vremenin eka virallinenkin lätty näki päivänvalonsa vuonna 1986. Tosin tää on kokoelma viiden edellisen vuoden aikana nauhotetuista biiseistä mutta hätä sen enempää kun valtakunnan ainoo levy-yhtiö Melodijakaan ei lue lakia ja kun tätä lättyä myytiin seuraavien parin vuoden aikana yli kaks miljoonaa kappaletta niin kysynnän puutteesta ei voi ainakaan syyttää vaikka tietenkin levyn myynti johtu bändin ug-maineesta eikä suoraan välttämättä levylle valitusta musiikista. Pääpaino on laitettu kepeelle hyvin rullaavalle mutta harvoin tylsälle popille. Sitten on kiinnostavampia paloja kuten Хрустальный город joka kuulostaa siltä ku se ois paremman pään neuvostoscifileffasta tehty psykedeelinen biisisommitelma. Bändin on rokkaamisessa aikas köyhä. Popissaan pätevä joskaan ei hittikone ja psykedeliassaan ilahduttava. Mutta lätyn kuuntelu on täysin perusteltua pelkästään näitten neuvostosynasoundien takia.

Mashina Vremeni – Reki i Mosti 4
Ensimmäinen bändin virallisesti julkastu lätty joka oli ihan uutta kamaa. Ja heti tupla. Mashina Vremeniä on sanottu Neuvostoliiton Beatlesiks ja semmonen se kyllä oikeestaan onkin. Eli aika vähän mitään samaa kun Neuvostoliitosta tullaan. Tästä neuvostokamasta tekee kiinnostavaa useemman vuosikymmenen patoutuneet vaikutteet jotka nyt glasnostin aikaan purkautuu hauskana sekamelskana. Ja ne synat.

Mashina Vremeni – Desjat Let Spustja 3,5
Tää on sitten tämmönen tapaus jolla bändi nauhottaa uusiks yheksän kappaletta kymmenen vuotta vanhoja biisejä. Nyt ollaan semmosessa Mashina Vremenin popytimessä.

Joe Strummer & The Mescaleros – Global A Go-Go 4,5
Strummer kantaa messevästi läpi usemmanlaisen biisin jotka on ihanan ylipitkiä ja heiluu folkrockista Jamaikalle ja madonreiän kautta takas. En voi väistää pientä mielleyhtymää myöhempien aikojen Bob Dylaniin mutta Strummerin biisit on vähemmän jumittavia. Gamma Ray-biisissä koin jopa yhteyden Tom Waitsiin huutelemassa bändin päälle mantrojaan. Mutta Strummer tuntuu parhaina hetkinä vielä paremmalta ja ennen kaikkee tämmönen mielikuvapeli on turhaa. Loppuun isketty 18-minuuttinen instrumentaali Minstrel Boy on kaikkien lopputekstimusiikkien äiti.