Kuuntelupäiväkirja viikko 52

Jimmy Chamberlin Complex – Life Begins Again 3,5
Jimmy on aina ollu vähän liian pätevä rumpali Billy Corganin juttuihin niin on kiva kuulla sen omalähtöstä kamaa. Reilu puolet ajasta menee instrumentaalina ja se on se kiinnostavampi osuus. Jimmy soittaa fuusioisti ja yleensä muu bändi enemmän alternativesti mikä muodostaa parhaimmillaan semmosta jazzpostrockia. Välillä koko bändikin on mukana fuusiossa ja sekin toimii. Oisin mielellään kuullu koko levyn postrockfuusioo ja kattonu mihin se kantaa.

Fraus, Pia – Now You Know It Still Feels The Same 3,5
Hyvä biisi.

Iha, James – Let It Come Down 2,5
Mulle ei ainakaan oo ikinä valjennu mitä James Iha oikeesti teki The Smashing Pumpkinsissa. Ja kun tää Jameksen eka soolo on kevyt fiilistelylallatusta nii en oo yhtään enempää kärryillä asiain laidasta. Iha on iha ookoo muttei ikipäivänä edes koitakaan olla oleellista kamaa.

Jackson, Joe – Summer in the City: Live in New York 4
Jackson on hullu musiikin moniosaaja ja tällä kertaa Joe vetää ite pianossa istuen basistin ja rumpalin kans triona rennon keikan jonka aikana tulee koveroineeks esim. Beatlesia ja Ellingtonia omien biisiensa lomassa ja meno heiluu ees taas hienosti mies-ja-piano-asetelmasta aina triojamitteluun asti.

Kuepper, Ed – A King in the Kindness Room 3,5
Jos yhtään tuntee Kuepperin tuotantoo niin biisien heiluminen jazzin, folkin ja psykedelian välillä ei pääse yllättämään muuta kun ilosesti. Moni biisi saavuttaa hienosti vellovat hämyvedet mutta viimesin niitti uupuu hiuksen hienosti. Ainiin Edin coveri maanmiestensä Highway to Hellistä on kuulijasta riippuen joka ihastuttava tai vihastuttava.

Lovett, Lyle – Pontiac 3,5
Lovett on kantrimies mut ei oikein vedä kantria Pontiacilla. Se on varmaan se mikä munkaltasilla punaniskoilla vähän tökkii. Ja se että hyviä balladeja sisältävä levy lopetetaan vauhtinumeroon.

Mashina Vremeni – V Kruge Sveta 3
Tiukan kiertuerumban seassa nauhotettu uus lätty joka on kuulemma imeny vaikutteita uuden aallon puolelta vaikkakin mun mielestä se vaikutus kuuluu vaan siinä että 80-luku tuntus vihdoin saavuttaneen tänkin musan ja sieltä pääosin se selvästi epäkiinnostavampi laita jossa samassa biisissä rokkaaminen ja balladointi parrasvaloissa on parasta mitä voi tehdä musiikissa. Levyn kanteen muuten haettiin vaikutteet Beatles sinikantisesta 1967-70 antologialbumin kannesta mutta Mashina Vremenin tyypit ei britti-idoliensa tavoin hymyile.

Mashina Vremeni – Medlennaja Horoshaja Muzika 2,5
Bändin viimenen Neuvostoliiton olemassa olon aikana nauhotettu ja julkastu lätty jonka tekemisprosessia sekotti pieni jäsenistön muokkaus kun pari vanhaa kaveria palas bändiin. Bändin kokemuksen tuoma parkkiintuminen ja ikä alkaa kuulua tylsänä automaatiorokkaamisena (yhen biisin ajan jopa enkuks) mistä tekee vielä tylsempää muutama väliin eksyny biisi jotka vois tuntua jopa merkitsevän jotain tekijöilleen.

Mashina Vremeni – Eto Bilo Tak Davno… 1978 2,5
Tästä piti sitten tulla bändin debyyttialbumi mutta se ei vaan tapahtunu vaikkakin tää kiersi bootlegginä vuosia. Kun on jouduttu nauhottaa pitkälti salaa nii se jälkikin on sitten vähän sekundaa. Ja kestoo tommonen puoltoista tuntia. Hittibiiseistä on jo parempia versioita olemassa. Muutamat hienot hetket hukkuu kaiken jo mainitun sekaan. Historiallisesti joo, muuten ei oikein väärti.

The Smashing Pumpkins – Zero 3
Tää cd-aika mahdollisti hienoja juttuja kuten sen että kattoo tätä sinkku- tai ep-näkökulmasta niin 41 minuuttia on kaunis kesto. Eli siis itse Zero, viis muuta biisiä joista yks on Johnny Winter-tribuutti ja sitten 23-minuuttinen järjetön pökäle biisin palasia josta jonka on laskenu sisältävän noin 70 biisin pätkiä joista osa pääty Mellon Collielle ja isompi osa ei. Oon aina tykänny Meloonikolliesta mutta tää julkasunmokoma asetti sen uuteen valoon: kun tähänkin on saatu tungettua neljä täytebiisistä menevää ja loputon kasa näytteitä muista niin Corgan ja kumppanit teki selkeesti noin miljoona biisiä joista valittiin ite albumille vaan puoli miljoonaa. Nyt se kaikki tuntuu tuskaselta jäävuoren huipulta eikä luomisen tuskasta kemiallisten prosessien avulla uutetulta ja sydän vereslihalla hiotulta tuplaihmeeltä.