Kuuntelupäiväkirja viikko 7

Cake – Fashion Nugget 2
Ärsyttävä bändi. Ysärihäröilevä perus kitara-basso-rummut-trio jonka lisäks mukana häärää etualalla itteensä niin maan fiksuimpana tyyppinä pitävä laulaja joka yleensä puhuu vaan tekstinsä ja trumpetisti joka korvaa kivasti kakkoskitaran. Näillä mennään läpi kauppalistan pitunen litanja vaikutteita ja tehdään kaikki mitä näillä eväillä keksitään. Musta ainakin tuntuu että oisin pakotettu seuraamaan sketsiohjelmaa joka alleviivaa ihan tarkotuksettomasti punchlainejaan enkä siltikään tajua puoliakaan. Sehän ei oo välttämättä ollenkaan Caken vika. Ja sitten näillä jätkillä on vielä lievä fiksaatio vibraslappiin. Niin monta hyvää ideaa, niin kammottava toteutus. En kauhuksenikaan muista kun pari levyn coveria joista erityisesti I Will Survive on tyhmä mutta ihan hyvä.

The Hollies – Would You Believe? 3,5
Vähän on hankalan olosta. 60-luvun bändien hullun keikkailu- ja julkasutahdin ilmeisesti vähän hyydyttämänä Hollies ei ihan timanttia puske. Omaa kamaa on eepeellisen verran ja ne on niitä kiinnostavimpia raitoja. Loput menee kyllä hyvällä draivilla ja välillä vallottavastikin. Jees. Ei enempää.

Inhibitionists – Trapezoid Man 2,5
Minimalistista pikkudronee, pulputusta, kilkatusta ja niin edelleen mutta mukavina muutaman minuutin paloina.

MB Paket – Pidorazhka 4
Venäjä ei edelleenkään kuulosta hilpeeltä paikalta elää. Häröily lisääntyy mukavasti. Ihmisiä vihaava Tuomas-Veturi naurattaa. Ja vielä pysytään kohtuumitoissa.

MB Paket – Muzika Mjasnih Monstrov 3
Onnistuu tekemään parikin kuuntelijavihamielistä ratkasua mitä on tietenkin pakko arvostaa. Ensinnäkin lätyn kokonaispituus lähtee käsistä kun se on jo yli 80 minuuttia. Toiseks biisejä on nyt kahta sorttia: lyhytkestosempia intsrumentaalihiphoppeja ja pitempiä (jopa reilusti yli 10 minuuttisia) monologeja joissa ei oo lähes mitään musaa ja jotka kiemurtelee filosofisen jadajadan, raa’an itseensäsukeltelun ja ei taaskaan hilpeitten stoorien välillä. Näistä kiinnostavampia ois noi monologit mutta niitä on paljon. Pitäskö vaan kuunnella jotain äänikirjaa?

Savatage – Poets And Madness 3,5
Savatage haltsaa useemman hevimetallin alalajin ja myös niitten sotkemisen sillain että progemetalli kuvaa ehkä parhaiten tuotosta joka melkein sikermämäisesti sahailee millon thrashin, millon balladin ja millon minkäkin puolelle. Melkein iskee.

Warwick, Dionne – Make Way for Dionne Warwick 4
Vaan kolme biisiä ei nyt oo Bacharach/Davidia. Ja Bacharach/David tuottaa just niin hyvin ku voi.

Warwick, Dionne – The Windows of the World 4
Onkohan Warwick ja Bacharach-yhdistelmä koskaan epäonnistunu? Vaikka Dionne kammetaan vähä vastentahtosesti laulaan kantaaottava laulu normaalien rakkausballadien seassa.