Kuuntelupäiväkirja viikko 8

with Ei kommentteja
 Acker, Yael – Redcar – ”Kat”Industrial 3 
Ikäänkun maltillista freejazzia biittien päälle. Kokoonpano on paperilla hauska kun Acker on vastuussa huiluista, biiteistä ja muusta tilpehööristä ja mukana on lisäks basisti ja pasunisti. 
 
 Faith No More – Introduce Yourself 3 
Kolmasosaks hieman nolostuttava Chuck Mosleyn epävireisine ja kummallisesti mylvivine lauluineen, kolmasosaks sympaattinen synametalleineen ja loput on lupaus jostain suuresta. 
 
 Gainsbourg, Serge – Initials B.B. 3,5 
Alan vihdoin ymmärtää tätä jollain tasolla. Tavallaan tästä alkaa Sergen avoin provokaatio. Bardotilla ratsastaminen jo levyn nimessä on ennen kaikkee mainostemppu vaikka niillä suhde olikin. Brigitten ääntä kuullaan yhdessä biisissä. Ja itse poppihan on ihan hyvää ja orkestraatio paikoin loistavaa vaikka matsku onkin sitten tietosen puolinaurettavaa. 
 
 Jane Birkin/Serge Gainsbourg – Jane Birkin/Serge Gainsbourg 3,5 
Vuosi Bardot-albumin jälkeen Serge on löytäny englantilaisen Jane Birkinin ja tekee sen kanssa yhteislevyn. Jos tän aattelee ennen kaikkee Birkinille tehtynä levynä niin se on aika hyvää tekoo. Mua liian usein kyllästyttää tää Sergen avoimesti popimpi linja. Kokonaisuutena pysyy justjust kiinnostavan puolella. 
 
 The Ordinaires – One 3,5 
Vekkulisti jostain rockin, jazzin ja kamarimusan välistä. Samalla myös kevyt antiteesi ainakin noille kaikille. 
 
 Robertson, Robbie – Storyville 3 
Robbie tuntuu ahdistavan löysältä. Olihan the Bandkin yleensä rento mutta nyt tokallaan ja aika valjulla kasari/ysärituotannolla sitä vaan kaipais jotain särmää. Muutama lyyrisempi hetki nostaa heti tunnelmaa kivasti. Mutta hankalaa on. 
 
 Robertson, Robbie – Contact from the Underworld of Redboy 4 
Ehkä levyn nimestäkin voi päätellä että tarjolla ei oo ihan perinteisintä juurimusiikkia. Robertson on nyt innostunu Kanadan alkuperäiskansojen musiikista ja kulttuurista ja vuosituhannen taitteen konemusasta. Levyllä on aiemmin Robertsonilta kuulumatonta auktoriteettia ja se kuulostaa samalla jonkinlaiselta äänidokkarilta alkuperäiskansojen hankaluuksista. Eikä se liiemmin kosiskele popilla. 
 
 Zs – Buck 3 
Toistaa debyyttinsä livenä ynnä jokunen muu biisi. Yleisökin jaksaa hetkittäin keskittyä musiikkiin.