Burzum – Belus 3
Varg Vikernes on takas! Tai ainakin päässy vankilasta. Pyrkii säilyttämään loistonpäiviensä raakuutta ja soittaa kaiken ite. Loppuun vielä kymppiminuuttinen kitarasahaus. Vähän turhan umpibläkkistä että jaksas ihan riemusta kiljua.
Faith No More – The Real Thing 3
Laulajaks vaihtuu undergroundkultakurkku Mike Patton, bändi osuu vahingossa jättisinkkuun Epic-biisillään ja hauskahko synafunkmetallipop jatkuu. Paljo muuta ei jää taaskaan muistikuviin. Hakee kuitenkin vielä vahvasti muotoonsa.
Faith No More – Angel Dust 4
Laulaja Mike Pattonin edellisen bändin Mr. Bunglen haamu leijuu kevyesti musiikin yllä nyt kun Patton on kans osa luovaa eikä pelkästään toteuttavaa prosessia. Siitä saadaan sitten aikaan painajaismainen yhdistelmä ostos-tvtä, henkistä teurastamoo, radiometallia ja maanisdepressiivistä arvaamattomuutta.
Gainsbourg, Serge – Histoire de Melody Nelson 4,5
Vuodelta 1971 jollon esimerkiks Jenkeissä keskityttiin kaikkeen jälkihippeilyyn ja Ranskassa taas vanha iltapukuvalta tuntu olevan kaatumassa ja Serge uhkaa mennä musiikissaan maailmanparantajien ohi. Gainsbourg kertoo puolituntisen stoorin pakkomiellettä, tuhoo ja itsetuhoo vastustamattomasti soivalla yhdistelmällä Miles Davisin fuusiojazzia, haahuiluprogee ja Jean-Claude Vannierin äärimmäisen maukkaita jousi- ja vaikka mitä sovituksia.
Gainsbourg, Serge – Vu de L’Extérieur 3,5
Melody Nelsonin jälkeen Serge ottaa huomattavasti rennomman projektin joka kattaa kymmenen lyhyehköö biisiä miehen tutulla kaksinaismerkityksiä viljelevällä tyylillä. Pinnalta löytyy tahallisesti vaikka pikkakakkapieruhuumoria. Musapuolella Serge järkkää nyt hommat ite ja soittamassa on edelliseltä levyltä tuttua porukkaa. Tällä kertaa ei kasvateta fuusioprogee vaan tehdään hienostuneen hyvää poppia.
Gainsbourg, Serge – L’Homme á Tête de Chou 4
Yrittää jotain hullua nimittäin toistaa Histoire de Melody Nelsonin menestyskonseptin. Ja vielä hullumpaa on se että se tavallaan onnistuu. Jälleen kerran levy on konseptistoori mettään menneestä rakkaustarinasta tai ainakin ykspuolisesta sellasesta. Musiikillisesti huomattavasti Histoiree hämärämpi. Käy reggaessa ja eksyy toistuvasti viidakkoon hulluuskohtauksissaan muun yleisen levottomuuden lisäks. Orkesteria ei käytetä vaan homma saadaan hoidettua perinteisillä bändisoittimilla plus kasalla kiippareita. Serge on voimaintunnossaan myös sovittamassa levyä.
Lightning Bolt – Hypermagic Mountain 4,5
Taivaallista duomekkalaa!
Savoy Brown – Shake Down 3,5
Kuten vuoden -67 brittibluusporukalta voi odottaa, kaikki toimii kivasti ja jokainen biisi on bluesstandardi eikä omaa kirjotuspäätä oo vielä vaivattu. Kuusminuuttinen Shake Em On Down levyn loppuun on hieno.
The Waterboys – Fisherman’s Blues 4
Folkkia, kantria ja rockia ainakin lähes niin hyvässä paketissa kun voi olla. Loistava meno.
Zs – Arms 4
Zs onnistuu viemään musiikkiaan eteenpäin. Se ei ollukaan vaan lyhyt yhden idean high school-prokkis. Kaikki ei soita enää samaa! Ilmestyy kerroksia!