Eräs näkemys musiikkivuodesta 2023.
Vaisu. Siinä se seisoo kiteytettynä. Henkilökohtaisella tasolla mennyt vuosi oli musiikillisesti vaisuin miesmuistiin. Slowdiven uusin kuulosti aluksi erittäin hyvältä mutta sittemmin vain hyvältä. Paljon tuli levyjä bändeiltä tyyliin Blur, National, Depeche mode, ei vaan jaksa kiinnostaa.
Poikkeuksellisesti myös kotimaisten tekijöiden aikaisemmat tuotokset ovat puhutelleet huomattavasti enemmän. Tämä näennäinen ongelmahan on enemmän oma ongelmani kuin kenenkään muun.
Toki jokaiselle vuodelle valopilkkunsa löytyy. Ja niistä tässä seuraavaksi.
Vuoden kotimaiset albumit
Rosita Luu yhtyeestä joillekin tutun Jenni Kinnusen johtama Tinyhawk & Bizzarro nappasi Helsingin sanomien arvostelusta täydet 5 tähteä Nekorok albumillaan. Albumi ei omissa korvissani yllä aivan viiden tähden levyksi, mikä johtuu siitä että yhtyeeltä näkemäni konsertti oli aivan käsittämättömän huikea eikä vastaavaa kokemusta pysty koskaan tallentamaan äänitteelle.
Melkein viiden tähden levy silti Nekorok on pyyhkiessään pölyt Suomalaisen instrumentaali-kitararockin piirongin päältä.
Kyllähän Tinyhawkin soundissa kumarrellaan myös sinne Pulliaisenkin ja jopa Eppu normaalien suuntaan slaavilaisuudessaan. Mutta koska rytmisiä ratkaisuja haetaan taas Turkkipsykedelian ja Afrikan aavikkobluesien kautta niin keitos on täysin omanlaisensa eikä vastaavaa ole juuri kuultu.
Kylmä ja kuuma kohtaavat ja mitä silloin yleensä tapahtuu, ukkostaa, sataa ja ilma on lopulta raikas.
2.Sir Liselot – Terra morfi (oma kustanne)
Muun muassa hienossa Ghost world yhtyeessä vaikuttava Liisa Tani aka Sir Liselot julkaisi tänä vuonna kaksi levyä, joista etenkin instrumentaalilevy Terra morfi teki Musasetään vaikutuksen.
Kokeilevaa, leikkisää, hauskaa, yllätyksellistä, konventioille pyllistävää, ihanaa. Ambienthan trendaa aika isosti tällä hetkellä jonka luulen johtuvan siitä että ihmiset etsivät rauhaa maailman tilanteen ja oman sisäisen kuohunnan keskellä. Terra morfi on ehkä jonkinlaista toiveikasta modernia ambienttia.
Vuoden ulkolaiset albumit
Irlannissa perustettu koneistettua indiepoppia työstävä Whenyoung oli itselleni vaisun musiikkivuoden ulkolaisia valopilkkuja, vaikkakin Paragon songs on ehkä sellainen kolmen ja puolen tähden levy. Levyn avaavat Shame train ja Rubiks cube ovat erittäin kovia ralleja.
Jonnekin Ambientin ja laulaja-lauluntekijyyden rajapinnalle sijoittuva Puolalaisen Hania Ranin albumi Ghost vaikuttaa levyltä jonka äärelle kannattaa palailla. Tämä vaatii keskittymistä mutta tuntuu palkitsevan kerta kerran jälkeen enemmän.
Vuoden parhaat keikat:
Tinyhawk & Bizzarro – Pethouse Tampere
Cessna – Telakka Tampere
Mustat kalsarit – Kaijakka Tampere
Amuri – Espan lava Helsinki
Draama-Helmi – Muovitehdas Tampere
Sekret teknik – Muovitehdas Tampere
Vuoden kirja:
Perttu Häkkinen – Valonkantaja
Vuoden sosiaalinen media:
Alfa Antikva – Turku – Instagram
Ensi vuodelta odotan:
Wilman paluu keikkaa
Vuoden parhaita irtobiisejä:
Hulda huima – Trombi
The Wonderminers – Move me
Penniless – Sweet lobotomy
Lala salama – Summer love
Pillow – Can`t talk to boys
Fucales – Nyc
Juppe – Andy, I have your lighter
Causeway feat R.Missing – Wear the night out
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.