Draama-Helmi – Kuistilla (Helmi-Levyt)
Lähdetään nyt vaikka siitä liikenteeseen että Helmi Kajaste on tehnyt kolme Draama-Helmi levyä ja kaikki ovat olleet pelkkää priimaa. Samoilla tutuksi tulleilla ja hyväksi havaituilla teemoilla jatketaan. Helmi jatkaa vääntöä sivupersoona Draama-Helmen kanssa. Seikkaillaan aaveen kanssa baarissa. Ennustelijat saa osakseen omat kuittailunsa. Äidille lupaillaan että skarpataan sosiaalisen elämän suhteen. Kuolemankin väistämättömyyttä pohditaan. Välillä mennään täysin fiktiivisissä maailmoissa. Huumori, usein aika musta sellainen on alati läsnä. Temmot on raukean laiskoja ja biitit usein vahvan delayn läpi ajettuja. Tämän tyyppistä Abstraktin-Hiphopin ja Spokenwordin siitosta ei kyllä käsittääkseni kukaan ole maassamme tehnyt lähellekkään tällä tasolla, ainakaan sitten Ceebrolisticsien.
Sur-Rur – Entisyydestämmekinköhän (If Society / Joteskii Groteskii / Roku Records)
Myönnän että jos tarjolla on tasokasta laululyriikkaa omalla äidinkielelläni, homma alkaa kiinnostelemaan. Toki myös musiikin täytyy olla luokseen kutsuvaa ja sitähän pitkänlinjan Alternative trio Sur-rur on. En tiedä miksi kutsun Sur-Rur yhtyettä Alternativeksi, mutta tätä termiä olen tottunut käyttämään Sonic youth henkisestä kitaravetoisesta erikoismusiikista. Todellisille aitopäämarkinaalihiihtäjillehän Entisyydestämmekinköhän on todennäköisesti jo liian poppia, liian lähellä normaalia elämää, tavallista perheen isän arkea. Itselle kaikki edellä mainittu on vain tervetullutta, kuten myös entistä tarkemmin ja mietitymmin sovitetut kappaleet. Tässä vaiheessa alan tajuamaan miten samoilla linjoilla tavallaan kaikki tämän vuotiset suosikkilevyni lyriikan puolesta liikkuvat, draama ja komiikka, kaiho ja nauru, kättelevät toinen toisiaan. Unohdettu ei ole myöskään nerokasta hulluutta. Tuo nerokas hulluus kiteytyy tällä Sur-rur levyllä ehkä parhaiten melkein 15 minuuttia kestävässä Suunnitelma tietokone peliksi nimisessä kappaleessa jossa pyritään eteenpäin pelissä eli elämässä eri näppäinyhdistelmiä hyödyntäen. Sur-rur ei ole koskaan ollut taustamusiikkia vaan musiikkia johon pitää keskittyä ja uskaltaa heittäytyä matkaa, matkaa joka palkitsee kuin bussimatka Huittisiin tai se että uskaltaa viedä negatiiviset uskomukset kierrätyskeskukseen. Sur-rur on tehnyt hienon historiansa hienoimman levyn.
Sin Cos tan – Living in fear (Solina)
Suomessa ei ole ennen tätä tehty parempaa Synapop-levyä. Jori Hulkkonen ja Juho Paalosmaa nostavat Living in fear albumilla riman niin korkealle että jos sen pystyy ylittämään niin tuo kaksikko tekee sen sitten itse. Menemättä asioiden edelle tuota ylitystä tuskin tulee tapahtumaan.
Lue tästä Musasedän viiden tähden arvio albumista.
Ite Eerola – On tullut mietittyä kuolemaa ja semmosta (Panama-levyt)
Käsittääkseni Eerolan Reetta on aloitellut uransa pitkälti katusoittajana, mikä on varmasti hyvä koulu omaehtoiseksi musiikin tekijäksi. Eerola onnistuu On tullut mietittyä kuolemaa ja semmosta albumillaan siinä missä niin monet bändit ja artistit eivät onnistu, nimittäin levyltä on karsittu löysät pois. Kaikki levyn 8 biisiä puoltavat paikkaansa. Tuotanto on myös melko yksinkertaista ja kotikutoista mutta vain hyvässä mielessä. Tässäkin kulkee taas kaiho ja pilke silmäkulmassa käsi kädessä mitä teksteihin tulee. Pohdinnan alla on muunmuuassa kulttuurialaa ainaisesti vaivaava huono omatunto siitä että pitäisikö tehdä niin sanotusti oikeita töitä. Hyvin ajankohtaista pohdiskelua kun miettii Korona-ajan karusti paljastamaa tosiasiaa, kun kriisi iskee, alan arvostus on nolla luokkaa. Eerolahan on yksi näistä taiteilijoista jotka ovat muuttaneet Tampereelta maakuntiin. Vaikka varsinaisesti hänen kohdallaan tarkkaa syytä en tiedä niin Tampere joka ratikoiden kyljissä mainostaa olevansa luovien ihmisten kaupunki, on nimenomaan ajanut markinaalikulttuuria hyvin ahtaalle. Faktahan on se että juuri marginaali ja mahdollisuudet tehdä, toteuttaa ja harrastaa, synnyttää myös tulevat isommat ilmiöt.
Cannons – Fever dream (Columbia)
Vaikeahan näitä on selittää miksi juuri tämä Losilaisen Dreampop, Synthwave, Chillwave yhtye Cannonsin kolmas pitkä soitto on itselle paras ja ainoa ulkomainen levy jonka haluan mainita vuosilistauksessani. Jälleen varmasti kyse on tasaisesta onnistumisesta siinä missä vaikka Sin Cos taninkin kohdalla. Myös se että olen kuunnellut paljon kumpaistakin levyä autolla ajaessa on yhdistävä tekijä. Siinä missä Sin cos tan hohkaa eurooppalaista viimaa niin Fever dream hönkii Los Angelesin lämpöä ja raukeutta. Pakko se on taas Twin peaks ja Lynch mainita koska kyllähän ne tässä kummittelevat. Jos kaipaat joskus levyä jonka voi laittaa taustalle hiljaiselle kun halutaan sopivaa tapettia, Fever dream on hyvä valinta. Musiikin tapettimaisuus mainitaan muuten liian usein negatiivisessa valossa, koska käyttötarkoitukset vaihtelevat. Toisaalta Cannons kestää myös volumea niin bileissä kuin autossa. Paitsi musa niin myös äänilevyharrastajalle oli pieni pettymys että Fever dreamia ei ole julkaistu missään fyysisessä muodossa, mutta toisaalta maailmassa on jo aika paljon muovia.
Muutama maininnan arvoinen pinnan alla kupliva äänilevy vuonna 2022:
Kytäjä – Kolmos
Eevil Stöö – Dungeon & Dragon
Sobs – Air guitar
Puhelinseksi – Vieraita toisillemme
Kumma Heppu ja Lopunajan voidellut – Seuraavana aamuna (Postuumi julkaisu)
Ja vielä muutama irtobiisi:
Primal Crush – Narrative
Luz Futuro – Condena
Spiritus mortis – Feast on the Lord
Iris Kukka – Anniina
Sleepy Kitty – Bigger picture
Vuoden parhaat keikat:
1.Black twig – Secret Sauceity
2.Sur-Rur – Hervannan kirjasto
3.Linda Fredriksson & Juniper – Kaupunki Jazz Ylöjärvi
4.Sir Liselot – Uusi Tampere
Vuoden sosiaalinen media:
Alfa Antikva Turku – Instagram