Ghost World & Gretel’s Moonlight Motel Vastavirralla 6.10.2018

with Ei kommentteja

En ole kovinkaan punkkari ihminen, joten Vastavirta ei ole tullut tutuksi. Onneksi siellä soi muukin musiikki ja hyvin soikin. Kun ottaa huomioon, että tapahtuma näytti etenevän tyylillä ”artisti tökkää kitaransa kiinni ja sit rokataan”, niin oli yllättävää kuinka miellyttävältä bändien sointi kuulosti. Etenkin Gretel’s Moonlight Motelin soundit olivat juuri sitä mitä ne keikalla pitää olla ja volumekin oli just kohdallaan. Eli ensikosketus Vastavirtaan oikein hyvä.

Ensikosketus Gretel’siinkin oli hyvä. Ennen yhtyettä esiintyneen Joku Iiriksen missasin, mutta Gretelit näin alusta asti ja pidin kuulemastani suuresti. Yhtye ei ollut ennestään tuttu, mutta musiikkiin oli helppo päästä heti kiinni. Gretel Kiviojan laulu oli rosoista, mutta tunteellista ja herkkää. Ilmeisesti laulaja kitaristi onkin alunperin esiintynyt vain itsenään ja motelli on rakentunut ympärille myöhemmin.

Yhden keikan perusteella on bändiläisistä vaikea sanoa, että kuinka hyvin tonttinsa hoitavat, mutta tämän perusteella ovat miehiä paikallaan. Rumpali Sami Pylkkänen vaikutti eleitä ja ilmeitä tulkitsemalla hetkittäin siltä, että biisit ei tule ihan selkärangasta, mutta voin olla väärässäkin, koska soitto kuulosti kyllä oikein hyvältä.

Gretel’s Moonlight Motelin jälkeen lavalle nousi Ghost World jota olin tullut keikalle kuuntelemaan. Bändin soitto oli heti Greteleitä itsevarmempaa (joskin lievät mikkiongelmat saattoivat haitata Gretelin esiintymistä) ja kokonaisvaikutelma oli paljon edellistä ammattimaisempi. Yksi soittajista oli kyllä jo edellisessäkin kokoonpanossa, mutta en millään googlaamisella saanut selville oliko vain keikalla vai kuuluuko vakiona molempiin.

Ghost Worldin laulaja ja kitarasankari Liisa Tani otti lavan hyvin haltuunsa, mutta yllätyksekseni jäi silti vähän vaisuksi Gretel Kiviojan jälkeen. Ghost Worldilla lisävahvuutena oli laulava bändi. ”Bend Towards The Sun” ja pari muutakin ”hittibiisiä” toimi oikein hyvin, mutta settiin oli pujahtanut kyllä pari vähän turhaa ränttätänttää jotka olisivat voineet olla mitä tahansa 60-luvun rokkia.

Molemmat bändit esittivät musiikkia, joka iskee ainakin itseeni ja molemmille toivoo menestystä tulevaan. Etenkin Gretel’s Moonlight Motelille toivoisi enemmän kuulijoita tämän keikan perusteella.