Tarkoitukseni oli tarkistaa lauantain ensimmäisenä bändinä Karina, mutta itsestä johtumattomista aikataulusyistä tämän hienon Helsinkiläis-yhtyeen katsastaminen jäi tulevaisuuteen.
Sen sijaan kuullostelin Tamperelaista Rebeccaa. Rebeccan lahjakkuudesta on kuhistu jo pitkään ja aika näyttöjen antamiseen alkaa olemaan käsillä. Yksin Dj:n kanssa esiintynyt laulajatar operoi erittäin vaativan ja kilpaillun soulin ja rnb:n parissa ja on tekemisessään varsin vakuuttava. Kysymys kuitenkin kuulu, minne on tarkoitus edetä? Jos indie levy-yhtiöllä toimiminen ja pienen piirin kulttimaine riittää, asiat on enemmän kuin hyvin. Jos kuitenkin tarkoitus on pyrkiä maailman maineeseen matka on vielä pitkä ja kivinen, mutta ainakin minä toivon että jotakin myös tässä suhteessa tapahtuisi. Keikan aikana kävi mielessä että olisi hauska kuulla Rebeccaa perinteisemmän soulin parissa, esimerkiksi The Soul investigatorssin solistina.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitukseni ei ollut myöskään katsoa melko hiljattain näkemääni Lasten hautausmaata. Onneksi kuitenkin aikataulu petti ja päädyin Kouvolan synkistelijöiden keikalle joka oli todella hyvä veto. Keikka Soundasi hyvältä ja bändi alkaa olemaan kotonaan myös isommilla lavoilla. Lead-kitaristin Strato-Orange kombo hivelee korvia ja muutenkin bändin dynamiikka on hioutunut hienosti yhteen. Myös yhtyeen kirjallisuudestakin lainaavat tekstit ovat kiinnostavia. Hieno keikka, Hieno yhtye. Vestan, Mopon ja Shivan dragnin kanssa koko viikonlopun top neloseen.
Ros red on hauskasti nimetyn I was a teenage satan worshipperissä vaikuttaneen Pasi Viitasen sooloprojekti. Skatepool toimi mainiosti livetilanteessa parilla apusoittajalla laajentuneen projektin minimalistisen tyylikkäälle vedolle. Ros red on matalahko tempoista tunnelmallista electropoppia, josta paikka paikoin voi ehkä myös puhua modernina rnb:nä. Livenä korostuivat hienosti syvät syntikat ja bassolinjat. Toistaiseksi Viitasen laulu työskentely jätti hieman toivomisen varaa, verrattuna levytettyyn materiaaliin, mutta tuohan paranee tekemällä lisää keikkaa. Kaiken kaikkiaan keikka oli kuitenkin viikonlopun parempaa puoliskoa.
Ros redin keikan jälkeen teinkin sitten taktisen korvia ja kehoa säästävän liikkeen ja lähdin kotiin, palatakseni shivan drangin skatepool keikalle. Shivan drang on kuopatusta Rubikista ja Pariisin keväästäkin tutun Artturi Tairan electroninen sooloprojekti. Nyt oli savua ja stroboa ja videoo ja sehän on vaan ihanaa.
Artturi on persoonallinen, tunteellinen ja hyvä laulaja, mikä korostui erityisesti keikan seesteisissä hetkissä. Välillä sitten taas mennä paukutettiin ja kuultiin jopa junglea. Harmi että tätä herkkua ei vieläkään löydy levytettynä tai edes diginä mistään. En tiedä onko kyse siitä että Artturi haluaa vaalia projektin mystisyyttä julkaisemattomuudella sekä keikkailemalla harvoin, toisaalta onhan kyseessä varmasti myös kiireinen mies eri projektiensa kanssa. Kaikesta päätellen Artturi oli erittäin otettu että sai soittaa myöhäisestä ajankohdasta huolimatta runsaslukuisalle yleisölle, ja muisti kiittää yleisöä useaan otteeseen. Kaiken kaikkiaan siis yksi koko viikonlopun top neljä keikoista ja mielellään kuulisin melko pian lisää livenä Shivan drangia. Toki mielelläni myös levyltä, tähän hymiö.
Ja sitten keikka jota pelkäsin eniten. Toisaalta koska olin melko varma että Jenny Wilson ei tule Tampereella soittamaan mitään Let my shoes lead me forwardin kaltaisten biisien sisältämää hittikimaraa, pettymys ei ollut niin valtava. Ymmärrän kyllä että taiteilija haluaa olla ajassa kiinni ja soittaa aina uutta materiaalia, jos kyse ei ole mistään jonnekkin jämähtäneestä Metallican tyylisestä mammutista. Ymmärrän kyllä että Wilson on käynyt elämässään traagisia asioita läpi ja haluaa purkaa niitä musiikin kautta ulos. Tästä huolimatta olisin toivonut pientä irtiottoa vanhankin materiaalin pariin. Nyt keikka näyttäytyi lähinnä sisäavaruudellisena katkeruutena. Traagisiin kokemuksiin vastausten ja helpotuksen löytyminen kun harvoin löytyy vain pakenemalla omaan kuplaansa. Kaikesta huolimatta, voimia, Jenny. Kiitos Uusi Tampere 2018, lähden nukkumaan.