Edellinen näkemäni keikka oli vielä turvaetäisyyksillä, mutta nyt mentiin vanhaan malliin ilman tietoakaan pandemiasta. Seuraavalla kerralla pitääkin olla kai sitten taas rokotuspassi. Viikatteen piti soittaa alunperin jo 2020 keväällä, mutta muuttuvan maailmantilanteen vuoksi esiintyminen siirtyi toistuvasti. Keikka alkoikin huudahduksella: ”YO-talo viimeinkin!”. Ylimääräinen intoilu ei kuulu bändin imagoon, mutta yhtyeen jäsenet ja nokkamies olivat selvästi innoissaan vanhan ajan live-musiikin paluusta.
Keikka startattiin ajankohtaan sopivasti Marraskuu-levyjen avausraidalla Yökunnaat. Sitä seurasi uuden levyn erinomainen melodinen metallihitti Varjorastaat. Siitä edettiin laajalla otannalla bändin tuotannosta. Ihan alkupään kuviin ja tunnelmiin tosin ei poikettu. Mieleen jäi ainakin Sysiässän rouheat loppufiilistelyt, tunnelmallinen Alhaisen virran maa ja suurella sydämellä tulkittu humoristinen Mies joka nolasi Kouvolan. Keikan päätti Kuu kaakon yllä, joka on tyypillistä Viikatetta parhaimmillaan.
Viikatteella on jo pitkä ura takana ja siihen mahtuu paljon tyhjäkäyntiäkin, mutta kyllä ainakin itseeni edelleen osuu Kaarlen salakavalan nerokas kielenkäyttö ja lähes pettämätön melodiantaju. Suomalaisuutta ei katsota ylhäältä alaspäin vaan suoraan silmiin, samalta tasolta. Junttius, jurous ja juoppous otetaan osana omaa kulttuuria ja siitä väännetään vitsiä ja virttä sisäpiirin näkökulmasta. En tiedä kuinka monta levyä ja keikkaa sitä vielä jaksaa ja kuinka monta kielikuvaa kuolemasta Kaarle voi vielä keksiä, mutta vuoden 2021 marraskuussa Viikate on ainakin vetreä ja elinvoimainen.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.