Eihän tää mitään aurinkoisen kesä päivän musiikkia ole. Ehkäpä juuri siksi Sin Cos Tanin neljäs ja ylivoimaisesti paras albumi ilmestyy näin marraskuun kynnyksellä vuonna 2022. Ja kyllä, vuosi 2022 sen ahdistuksineen ja epävarmuuksineen kuuluu vahvasti myös albumissa. Kaikenmaailman emoilijat ovat siinä missä Sin Cos Tania lähellä oleva uusi aaltokin aina synkistelleet epätoivoissaan, mutta kaikella kunnioituksella vuonna 1980 ei vielä tiedetty mitä oikeasti on tulossa. Albumin päättävä War time on yksi esimerkki siitä, miten toisinaan vaan lyriikat ovat jotain muuta kuin sitä yksilön ”mulla on paha olo” ja ”mun mutsi ei ymmärrä”-osastoa, sitäkään sinänsä väheksymättä. Levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä, jonkun mielestä ei ehkä hittejäkään, mitä nekin sitten kenellekkin.
Täysin toivoton ja pateettinen levy ei ole, tähän ehkä syynä Hulkkosen tarjoilema laajan harrastuneisuuden ruokkima referenssitulva. On Erasuren Love to hate youta, löytyy Daft punk henkistä Ranska-housea. Own the nightin Stratovarius lainaa, mikä tietysti on riffinä jo tuttua Bachin ja Vivaldin ja Handelin barokkikynästä.
Solitairen X-Files syntikat lämmittää myös kovasti 90-luvun nuoren vasaraa ja alasinta. Jossain tuolla ulkona joku sivilisaatio ihmettelee Telluksen menoa ja Dana Scully herättelee muita tunteita.
Niin kuin eräs Tamperelainen divari-työntekijä ja Levy-yhtiömoguli toteaisi, että Turussa on ’ihan oikeita levykauppoja’. Jostain syystä tässä levyssä kuuluu allekirjoittaneelle Turku ja sen klubit, Dj osaaminen, Bar Kuka ja Dynamo. Ja asiastaan innostuneet levykauppojen pyörittäjät. Vuoden parhaita kotimaisia levyjä ja myös ulkolaisia.
Katso alta Sin Cos Tanin tekoälyn generoima musiikkivideo.