Gleb Samoilov kävi syntymässä Asbestin kaupungissa Neuvostoliitossa, ei niin kaukana Jekaterinburgista. Gleb meni musakouluun, mutta jätti sen vuoden jälkeen kesken, koska liitty isoveljensä Vadimin bändiin nimeltä Agata Kristi (kyllä, nimetty Agatha Christien mukaan) bändin ollessa nauhottamassa debyyttiään. Glebistä tuli heti tärkee jäsen sekä veljensä lisäks toisena laulajana ja multi-instrumentalistina että säveltäjä-sanottajana. Agata Krististä tuli todella suosittu ja yhtye tunnettaan voimakasta tunnetta sisältävästä laulusta, lähes goottitasoisesta synkistelystä ja sinfonisista elementeistä, jotka etenkin kasarineuvostorockissa oli harvinaisuus. Bändin nauhottaessa vuoden -90 lopulla kolmatta levyään nimeltä Dekadans, nauhoitti Gleb Samoilov samanaikaisesti ainoan virallisesti julkaistun soololevynsä.
Ja näin meillä on Маленький Фриц (Malenkij Frits=Pikku-Fritz). Samoilov teki ensin biisin nimeltä Партизаны (Partizany=Partisaanit), joka hönki toisen maailmansodan pelkoo ja pimeyttä ja kirvoitti miehestä sitten irti kokonaisen levyn tästä teemasta. Tosin polttopisteessä ei oo vaan ympäripyöreesti kyseinen sota, vaan Samoilov kertoo tarinaa natsien puolelta. Siitä nimitys. Venäjäks Frits on kaiken lisäks mahdollinen yleisnimitys saksalaisille, hitusen vaan halventavasti. Samoilov ei syytä tai tuomitse ketään mistään, vaan koittaa nähdä kaiken tuskan ja hulluuden taakse, missä piilee oikeita ihmisiä oikeine tunteineen, elämineen, ahdistuksineen. Yhden loistavan ulottuvuuden albumille antaa myös sanoitukset, joissa Samoilov viljelee ahkerasti saksan sanoja tuomaan lisätunnelmaa. Musiikki soi jossain määrin samoilla linjoilla kuin emoyhtye Agata Kristikin, tumma rocksoundi höystettynä elektronisen kylmillä sinfonisilla elementeillä, mutta Samoilov lisää soololleen myös huomattavan määrän industrialvaikutteita. Pari ekaa raitaa menee lämmittelystä tulevalle hulluttelulle. Фрау его мечты (Frau ego metšty=Hänen unelmiensa frau) kurkottelee haikailllen aikaan unohdettuun. Viides raita, Последний подвиг Евы Браун (Poslednij podvig Evy Braun=Eva Braunin viimeinen uroteko) aloittaa levyn huippuputken. Kappale kertoo mainitun naisen sisäisestä kamppailusta, joka päättyy Hitlerin hyvästelyyn laukauksen saattelemana ja kolinan tahdittamana. Tätä seuraava raita Гитлер (Hitler) on paras kuulemani Heil Hitlerin sisältävä biisi. Samoilov jatkaa ”Meillä on Hitler, Heil Hitler!”-kertsiä lopussa vielä mm. ”sähköinen Hitler, musiikillinen Hitler” laajentaen koko Hitlerin konseptia; kaikki me sokeesti jotain totellaan. Kuka on sun Hitler? Tästä matka jatkuu seuraavaan teokseen, nimeltään Командир (Komandir=Komentaja), jolla Fritz dronen päälle valittaa komentajalle olevansa häpeissään kyvyttömyydestään tappaa, pyytää, ettei tarvis opetella ampumaan ja koittaa sanoutua irti koko turhuudesta. Покрышкин (Pokryškin, Neuvostoliiton ja liittoutuneiden toiseksi paras hävittäjälentäjä) kertoo kyseisen tyypin ilmestymisestä näköpiiriin ja hänen kylvämästään kauhusta ja antipatiasta natsien keskuudessa. ”Hän juoksisi pitkin Afrikkaa ja söisi lapsia” irvailee kappale myös sotapropagandalle. Albumin henkinen esikoinen Партизаны tarinoi partisaaneista räjäyttelemässä siltoja ja antamassa uutta pelottavampaa merkitystä pimeydelle. Искушение маленького Фрица (Iskušenie malenkogo Fritsa=Pikku-Fritzin kiusaus) lopettaa levyn Fritzin tehdessä kuolemaa ja manatessa koko roskan hyvin väsyneenä.
Tähän mustan huumorin kyllästämään antisotaeepokseen liittyy myös sen julkaisutarina, joka lyhykäisyydessään meni niin, että itsensä taiteilijan toimesta muutamat tutut ja kaverit sai kasettikopion vuonna 1991. Vasta 1995 Samoilov päätti järjestää albumin virallisen julkaisun. Se onnistui Aleksandr Pantykinin avulla, joka on kreditoitu albumilla strategiavastaavaksi. Sittemmin on ainakin pari uudelleenjulkaisuakin nähny päivänvalon. Nykyään kun Agata Kristikin on kuopattu, on Gleb Samoilovilla bändi nimeltä The Matrixx, jos tulee fiilis tsekata.
The one and only:
Gleb Samoilov
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.