Battles on, kaikkien kliseiden olemassolon iloks, osiensa summa. Bassossa Dave Konopka, jolla on historiaa mathrockpiireistä. Kitarassa Ian Williams, jonka pääasialliset aiemmat ansiot on mathrocklegenda Don Caballerossa. Rummuista löytyy John Stanier, joka on soittanut useemmassakin posthardcore/noiserockkokoonpanossa, joista merkittävimpänä Helmet, joka alkoi kolmen hyvän levyn jälkeen hyytyä kohti väsynyttä nykymuotoonsa, mutta joka kulta-aikanaan oli täydellinen yhdistelmä punkin metelöintiä, jazziin perehtyneen kitaristi Page Hamiltonin huippurytmisiä kitarariffejä ja Stanierin loistavaa rumpupaukutusta. Neljäntenä jäsenenä Battlesissä vaikutti ensimmäisen levyn aikaan vielä Tyondai Braxton, avantgardejazzari-säveltäjä Anthony Braxtonin poika. Tyondai on tietenkin omasta takaakin säveltäjä ja työskennelyt klassisen musiikin puolella isojen nimien kanssa, tykästyen sittemmin elektroniseen säveltämiseen. Näin saadaan äänimaailmaksi yhdistelmä teknistä mathrockia, lähes tanssittavia, toistensa päälle kasautuvia rytmejä, jopa elokuvallisia tunnelmia, progehenkistä draivia ja hullunkurista paatosta, joka on etäistä sukua myös klassisen musiikin minimalismi-suuntaukselle.
Mirroredin kirkkaimpia helmiä on Atlas, jonka liveveto vaikkapa Jools Hollandista on todella huippua katsottavaa ja kuunneltavaa. Lukuisat eri rytmit kohtaa ja sotkeutuu mukaan heilumaan pakottavaksi kudokseksi, josta on vaikeeta löytää sitä yksittäistä rytmiä, jonka mukaan nytkähdellä. Tyondai Braxtonin efekteillä muusattu laulu ärsyttänee aluksi, mutta kun sitten huomaat myöhemmin lallattelevasi sitä alitajunnan tehtyä pitkällisen märehtimisprosessin, niin sitä jää jo kaipaamaan. Kesken täyttä vauhtia bändi vetää liinat kiinni ja aloittaa reilun kolmen minuutin päästä sämpläämään soittimiaan uudeksi kasaksi. Oujee. Muita kohokohtia voisi olla introbiisi Race:In raivokkaana lähtönä, lähes kahdeksanminuuttinen Tonto, joka semirokkaa monine osineen, Bad Trails utusempine postrockmaisemineen, kaksminuuttinen superhyrrä Snare Hanger ja raskaasti hengittävä Tij.
Tästä tietenkin lähti sitten yhden hienon soundin hajoominen. Tyondai Braxton lähti tekemään soolojuttujaan. Tuntuu olevan levoton tyyppi, jonka pitää kokeilla jotain uutta vuoden välein. Viime kesänä ilmestynyt EP on tarjolla vaikka ilmaiseksi miehen bändkämpistä, suosittelen. Koska Tyondai hoiti vokaalit, niiltä osin kun niitä oli, bändi joutui korvaamaan ne jollain, ja se joku oli tokalla levyllä vierailevat laulajat. Kolmannen levyn bändi päätti julkaista kokonaan instrumentaalina. Toimii edelleen, mutta vailla terävintä särmää. Mirrored! Sitä voi aina kuunnella.
Lauteilla:
Dave Konopka – basso, kitara, fx
John Stanier – rummut
Ian Williams – kitara, kiipparit
Tyondai Braxton – kitara, kiipparit, vox
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.