Omar Rodriguez-Lopezilla pitää kiirettä. Mieshän tuli tutuks alunperin At the Drive-In-yhtyeestä, joka oli kovimmin rokkaavia kvintettejä tasan vuonna 2000. Kolmannen ja loistavan levynsä julkasun jälkeen Drive-In laitto pillit pussiin ja heitti lusikan nurkkaan. Laulaja Cedric Bixler-Zavalan kanssa Omar keskitty hetken aikaa hämmentävän tuntemattomaks jääneeseen dubprojektiin nimeltä De Facto. Sitten kaksikko pamautti progen ja psykedelian pyörteeseen nimikkeellä The Mars Volta. Ja se sitten olikin intensiivisintä äänivuoristorataa miesmuistiin. Siitä höykytyksestä nautin heti tutustuttuani porukan materiaaliin. Bändin vikaks jäänyttä levyä nimeltä Noctourniquet en ees ehtiny kunnolla sisäistään, kun tajusin köörin olevan tulossa Helsinkiin soittelee. Oli pakko päästä näkemään, joten lähin Alexin kanssa vuoden -90 automaattivaihteisella Opel Kadettilla kohti etelää. Auto alko aina täriseen kun 80 kilsaa tunnissa läheni ja sisällä oli törkeen kuuma. Ja keikka oli vähintään just niin kova ku olettaa saattaa. Sen kiertueen jälkeen Volta sitten hajos.
Siihen väliin myös mahtu kasa soololevyjä. Vuodesta 2004 alkaen seuraavan seittemän vuoden aikana tuli parinkymmentä soololevyy, joilla Omar ammensi ilmasunsa syövereitä. Ja tahti lähinnä kiihtyy: Viime vuoden heinäkuusta lähtien Omar on julkassu uuden digitaalisen albumin kahen viikon välein. Viime viikolla tuli viimesin. Viime viikolla julkastiin myös Melvinsin kanssa yhteistyönä tehdyn, Omarin ja Bosnian Rainbows-bändikaverin Teri Gender Benderin sisältävän projektin, Crystal Fairyn ensimmäinen levy. Ja tätä viime aikojen kehitystä oon seurannu pelonsekaisin tuntein: soololevyt ei millään pysty tarjoilemaan enää uutta mielenkiintoo herättäviä luomuksia ja Crystal Fairystäkin on onnistuttu imemään jopa osa Melvinsin luontasesta energiasta. Plus että At the Drive-In on julkasemassa uutta levyä, jonka uudet maistiaset ei vakuuta.
Tästä pitemmän linjan haaleeks jättävästä ähkystä johtuen sopii muistaa vielä viimesintä oikeesti onnistunutta projektia. Nimittäin Bosnian Rainbowsia. Omar laitto hynttyyt yhteen Le Bucherettes-laulajatar Teri Gender Benderin, The Mars Voltassakin maanisesti rumpuja soittaneen Deantoni Parksin ja erään Nicci Kasperin kanssa. Biisit pysyy lähes popkelposina pituutensa puolesta ja kulkee yleensä omilla ehdoillaan, ei alustoina sooloilulle ja pitkille tai vielä pidemmille väliosioille. Huippurumpalin lisäks kuullaan paljon ajan henkeen sopivia konejuttuja ja monesti musiikin laatu on kaihomielisen maalailevaa. Nauhotuskin on rehellistä analogista laatua, sitä kun tunnutaan arvostettavan nykyään. Levyn alkupuoli on intensiivisempää menoo ja absoluuttisena alkupuolen parasta antia on himmaileva Worthless. Kutosbiisistä Morning Sickness lähtien levy säilyttää tunnelman jotakuinkin yhtenäisenä eli alakulo ei turhaan hellitä.
Bosnian Rainbows jäi itelle vikaks Omar Rodriguez-Lopez-projektiks, joka sytytti. Jäädään odottelemaan. Suurella varauksella.
Omar Rodríguez-López – kitara, kiipparit, taustalaulu
Teri Gender Bender – vokaalit
Deantoni Parks – rummut, kiipparit, samplet
Nicci Kasper – kiipparit, synat
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.