Tänä maanantaina matkustamme Suomeen. Suomi on Euroopan Unionin pohjoisin jäsenmaa, joka sijaitsee niin pohjoisessa, että aurinko nähdään koko vuonna vain vilaukselta valtavan 50:n metrin korkeuteen asennetun peilin kautta keskikesällä. Tämä on luonnollisesti jättänyt kansaan syvät jäljet niin henkisesti, kuin myös fyysisesti, sillä maan ihmisille ei enää muodostu valoa aistivia silmiä. Pohjoisen sijaintinsa vuoksi väestöstä 2/3 koostuu pingviineistä ja jääkarhuista, kolmannes ihmisistä, mikä on johtanut varsin kummalliseen puoluejärjestelmään, kun jokaisen kolmanneksen edustajilla on oma puolueensa ja viime vuosikymmeninä neljän vuoden kausissa on vuorotellen ollut johdossa pingviinien ja vuorotellen jääkarhujen puolue, mikä selittyy varsin helposti ainoalla kulloinkin hallitsevan puolueen ajamalla muutoksella: onko kaupassa myynnissä kalaa vai hyljettä. Neljässä vuodessa kiittämätön vähemmistökolmannes, ihmiset, ehtii aina kyllästyä kulloinkin vallalla olevaan ruokapolitiikkaan ja antaa äänensä oppositiolle seuraavissa vaaleissa. Suomi on myös verrattain iso ja aurinkokuntamme harvoimmin asuttu pläntti, mikä on johtanut ihmiset kommunikoimaan vain murahduksin ja ynähdyksin. 1500-luvulla pyrittiin muodostamaan suomen kirjakieli, mutta hanke kaatui, toisaalta siksi, että maa olisi joutunut naurunalaiseksi muiden kielten edustajien silmissä aakkostossa olevien 30:n merkin takia, jotka kaikki kuvaavat erillaista murahdusta, toisaalta siksi, että kielestä puuttuivat murahdukset, joilla diskuteerata lingvistiikasta ja grammatiikasta.
Tästä tarunhohtoisesta ihmemaasta saapuu Cause for Effect, duo, joka murahdellen ja sokeasti toisiaan kuuntelemalla etsien höylää loistavaa sekamelskaa grindia, jazzfunkfuusioo ja vähän sitä kaikkee muutakin. <tässä kohti oli pitkä juttu, mutta kone sammu, enkä ollu ehtiny tallentaa tiedostoo. Varmasti hyvä niin> Cause for Effectin Album on löytöretki upeisiin hetkiin. Mitä ihminen sitten musiikilta haluaakaan, sitä saa: höykytystä löytyy, melodiaa löytyy, outouksia löytyy, lähes biisejä löytyy… Tässä muutama huippupala: The Spirit of a New Industrialism on vauhtia, oktaavibassoo ja bassosoolo 36 sekunnissa; Mordorous Flavour on vyöryä ja fiilistelyä; Robot bassokikkailee ja muistaa hidastaakin; Custom Gauge heittää kehiin upeeta arpeggiofiilistelyä; First Sunbeams of the New Dawn voisi olla jonkun postpunkbändin ylijäämämatskua; Jaa-a on ilmeisesti bändin hääkeikkaohjelmistosta; Hermetic Vision lopettaa lätyn kunnon kaahauksen ja Blues Brothersin välimaastoon.
Joten: mene, kuuntele, tutki, näe, koe löytämisen verraton riemu! 42 biisiä puolessa tunnissa!
Basso & voxit / rummut:
Tuomo / Ari
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.